Suopotkupallon MM-kisoissahyökätään kontaten
Vaaleanpunaisissa peliasuissa pelaava oululaisjoukkue Los Poslinos kamppailee pallosta vihreissä pelaavan tamperelais-helsinkiläisen Kicking Chicksin kanssa. Kicking Chicks voitti maalein 1–0. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoHYRYNSALMI (MT)
Siinä on paikka. Miksei se lauo?
Siksi, että pelaaja on juuttunut jaloistaan suohon.
Konttaus osoittautuu hyväksi menetelmäksi edetä upottavassa turpeessa.
Hyrynsalmen Vuorisuolla Pölhövaarantien varrella pelattiin perjantaina ja lauantaina 15. suopotkupallon MM-kisat.
Lajin perustajana tunnetaan hiihtäjä Esa Romppainen, joka tarvitsi kesäharjoitteluunsa vastusta suosta.
Ensimmäiset kisat potkittiin vuonna 1998, jolloin pelattiin Suomen mestaruudesta 13 joukkueen voimin.
Seuraavana vuonna kisat laajenivat EM-tasolle, ja sitä seuraavana vuonna kamppailtiin jo maailmanmestaruudesta.
Kilpasarjojen lisäksi kenttiä värittävät harrastejoukkueet.
Riehakkaaksi erämaafestivaaliksi kasvanut tapahtuma kerää nykyisin noin 300 joukkuetta tarpomaan turpeessa ja yhteensä noin 30 000 kävijää.
Kymenlaaksosta kahdeksan tuntia Hyrynsalmelle ajanut ”raittiusseura” Utin Rumat Miehet on seitsemättä vuotta peräkkäin mukana suopotkupallokisoissa. He kisaavat sekasarjassa, jossa kentällä täytyy olla koko ajan vähintään kaksi naista.
Kuten Brasilian MM-jalkapalloilijoilta, myös uttilaisilta on turha kysellä ristimänimiä. Selissä lukee: Raaka-Arska, Terminator, Työmies, Tulokas, Ompelija, Bingotyttö, Sihteerikkö, Turkin vahvistus, Gynekologi…
”Toimittaja puuttuu”, seuran puheenjohtajana toimiva Raaka-Arska huomaa.
Tuomari antaa allekirjoittaneelle poikkeusluvan osallistua peliin.
Suo imaisee puoleen reiteen, eikä omalle pelipaikalle hetkessä könytä. Tuhansia vuosia kertynyt turve tuntuu nauravan minulle happamasti. Ottelu päättyy 0–1 vastustajan hyväksi.
Pelit käyvät paikoin kovaotteiseksi, ja – kuten missä tahansa jalkapalloturnauksessa – tuomarilinja puhuttaa.
Pilliä viheltäviä nuoria poikia ei käy kateeksi, kun pelaajilta tulee palautetta.
Linjatuomareille olisi tarvetta. Ehkä ylimääräiselle kurinpitohenkilöstöllekin.
Toista kertaa MM-kisoissa mittelevä oululaisjoukkue Los Poslinos on tullut Hyrynsalmelle hymyissä suin mutta tosissaan.
”Olemme harjoitelleet Nallikarin hiekkarannalla”, joukkueenjohtaja Kaisa Kaukoranta paljastaa.
Joukkue juhlii historiansa enimmäistä maalia ja ensimmäistä voittoa, jotka irtosivat turnauksen ensimmäisessä ottelussa.
Harrastejoukkue Suomi-neidoillakin hymy on herkässä. Joukkue voitti kaksi kolmesta perjantaina pelaamastaan ottelusta.
”Ihan legendaarisen hyvin meni. Viimeksi teimme maalin vuonna 2010”, Oulun ja Kainuun seudulta kotoisin olevat naiset hihkuvat.
Jo 11. kerran mukana olleet Suomi-neidot lähettävät terveisiä pitkäaikaiselle kapteenilleen Merja Juntuselle, joka ei tänä vuonna päässyt mukaan.
”Positiivisen raskaustestin tehtyään Merja itkeskeli paitsi onnesta myös harmista, että MM-kisat jäävät nyt väliin”, joukkuetoveri Sanna Lauronen kertoo.
Nyt Merjan virkaa maalivahtina ja kapteenina toimittaa pikkusisko Mari Juntunen, joka kantaa Suomen lippua.
Kuivahko Vuorisuo ei ole niin kuiva, etteivätkö neidot vajoaisi kymmeniä senttejä haastattelun edetessä.
Hymy kuitenkin pitää.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
