Kiinalaisturisti haluaa elää kuin suomalainen
Yi Yuan, Xiao Juan Tang, Wenjun Chen ja Rui Zhang nauttivat savusaunan tuoksusta ja lämmöstä. Kynttilänvalo ja oljet lauteilla tuovat elämykseen vanhan ajan tunnelmaa. Saunomisen ohella parasta Suomessa on ruoka ja luonto. Mikko Makkonen Kuva: Viestilehtien arkistoNURMES, VALTIMO (MT)
Wouuuuuu! Yksi aloittaa ulvonnan ja pian koko tienoo raikaa. Malttamattomat huskyt on sidottu kelkkoihin odottamaan kyyditettäviä.
Onneksi pikkubussi kaartaa pian pihaan. Sisältä purkautuu kourallinen värikkäisiin talvivaatteisiin sonnustautuneita kiinalaisia. Yksi heistä tervehtii koiria heiluttamalla kädessään pehmolelupandaa.
Silmänräpäyksessä matkailijat ovat jo rapsuttelemassa ja kuvaamassa koiria. Ensimmäinen innokas turisti pakataan kelkkaan ja seikkailu voi alkaa.
Harmillisesti lauha keli on verottanut lunta Pohjois-Karjalassa, joten turistien on tyydyttävä runsaan kilometrin lenkkiin golfkentän ympäri. Jäälle ei voi mennä.
Toisin kuin koirasafariyrittäjää, kiinalaisia harmaa keli ei näytä haittaavan. He jaksavat innostua ja ylistää maisemien kauneutta joka käänteessä. Tahti ei ole hyytynyt, vaikka aamulla on jo opeteltu hiihtämään ja käyty poroajelulla. Ehkä lettukahvit antoivat uutta virtaa.
”Rakastan tätä!” Rui Zhang hihkuu englanniksi kömmittyään pois kelkasta.
Viisihenkisen kiinalaisryhmän kutsui koolle Joensuussa asuva Yi Yuan. Hän toimii projektityöntekijänä Itä-Suomen yliopiston matkailuhankkeessa nimeltä Hiljaisuus ja kuuntelu matkailuosaamisen resursseina Pohjois-Karjalassa (HiKuMa). Työtä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto.
Yuanin kasaama ryhmä kiersi helmikuun lopussa Pohjois-Karjalaa lähes viikon verran testaten maaseudun matkailupalveluja.
Osallistujat toimivat Kiinassa matkailualalla, joten he vievät viestiä eteenpäin. Luvassa on ainakin Suomi-juttuja paikallisiin matkailulehtiin ja sosiaaliseen mediaan.
Tarkoitus on, että ensimmäiset maksavat asiakkaat saapuvat elokuussa Kiinasta Pohjois-Karjalaan. Tulijoita on, sillä matkailu vaurastuneessa maassa kasvaa nopeasti.
Tavoite on kehittää nimenomaan pienryhmämatkailua, sillä yhä useampi toivoo yksilöllisiä elämyksiä.
Huskysafarin jälkeen ryhmä haluaa matkamuistomyymälään. Ostoksiin täytyy varata runsaasti aikaa. Toimittaja, hostelliyrittäjä Xiao Juan Tang ostaa Bombasta porontaljan ja sarvia. Hän aikoo koristella niillä Kiinan muurin juurella sijaitsevaa hostelliaan.
Kolin matkamuistomyymälästä ryhmä on jo ostanut puukkoja, kuivattuja marjoja, säilykemuikkuja ja poronlihaa.
Ryhmä jaksaa vielä perehtyä Bomban karjalaistalon historiaan ja käydä toisessa matkamuistomyymälässä hipelöimässä käsitöitä, kunnes on aika suunnata takaisin majapaikkaan. Pikkubussin keula kääntyy kohti Valtimolla sijaitsevaa Puukarin Pysäkkiä. Siellä ryhmää odottaa todellinen elämys: savusauna.
Illan hämärtyessä kiinalaiset pakataan eväskorien kera traktorin lavalle. Kun traktori nytkähtää käyntiin, alkaa jännittynyt puheensorina. Poppoon miesvahvistus Yide Zhou tallentaa kaiken videolle. Traktori hölskyy mäkeä alas ja kolina käy.
Saavumme savusaunan pihaan. Tunnelmaa lisää se, ettei tiloissa ole sähköjä. Tuli loimottaa vangitsevasti pukuhuoneen kaminassa. Ennen löylyjä maistellaan perunasalaattia, lämmintä piirakkaa ja marjamehua.
Ryhmä suhtautuu ennakkoluulottomasti uusiin makuelämyksiin. Kaikkea ihastellaan vuolaasti.
Pian koittaa yllätys: saunalle kipitetään paljain jaloin. ”Iiiiiiiiik!” purkautuu yhden jos toisenkin suusta. Suut leviävät muikeaan hymyyn, kun saunan lämpö vihdoin kietoo hellään syleilyynsä. Ryhmäläiset heiluttelevat tottuneesti vastojaan.
Zhou testaa myös katajaista vastaa, mikä kirvoittaa irvistyksen ja makeat naurut. Osa rohkenee jopa avantoon. Se, jos mikä on eksoottista.
Löylyissä kiinalaiset paljastavat, että suurin elämys reissussa on ollut juuri saunominen. ”Ja ruoka”, joku ehättää lisäämään. Loimulohi, perunamuusi ja valkosipulivoi saavat osakseen suurta hehkutusta. ”Niin ja kotikalja!” joku keksii. ”Uuuuuuh!” muut osoittavat suosiotaan.
Saunan jälkeen majatalolla odottaa muhkea illallinen. Sulhaspiirakoita, graavihaukea, sieni- ja kaalisalaattia, punajuuria, ruisleipää ja tietenkin Puukarin Pysäkin omaa kotikaljaa.
Pääruoka saa salamat taas räpsymään. Ruukussa on karhun lihaa ja padassa haudutettua hirveä. Kyytipojaksi naukataan sievät siivut Kiteen pontikkaa.
Puukarin emäntä Anni Korhonen kertoo ruokiin liittyviä tarinoita. Ihastusta herättää tieto, että raaka-aineet tulevat omilta pelloilta, navetasta ja lähimetsistä.
On luonteva hetki kysellä taas, mitä mieltä kiinalaiset ovat. Ohjelmanumeroista pilkkiminen osoittautuu ikimuistoiseksi. Siinä ohessa ehti hiljentyä ja ihailla luontoa. Taivasalla nukkuminenkin kuulemma kiinnostaisi.
”Niin moni Kiinassa on kateellinen, että olen nähnyt tähtiä. Pekingissä asuu ihmisiä, jotka eivät ole nähneet niitä 20 vuoteen”, Xiao Juan Tang huokaa.
KATJA LAMMINEN
Tavoite on kehittää
nimenomaan pienryhmä-
matkailua, sillä yhä useampi toivoo
yksilöllisiä elämyksiä.
Katajainen vasta
kirvoittaa irvistyksen ja makeat
naurut. Osa rohkenee jopa avantoon. Se, jos
mikä on eksoottista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
