Pieni teatteri jatkaa vuosisadan perinteitä
IMATRA (MT)
Imatran seudulla, Vuoksenlaaksossa teatteria on tehty lähes yhtäjaksoisesti jo 110 vuoden ajan.
Näytelmiä alettiin esittää työväenyhdistyksen, nuorisoseuran ja palokunnan iltamissa vuonna 1903. Varsinainen ammattiteatteri perustettiin vuosikymmen myöhemmin.
”On kunnioitettavaa, että näin pienessä kaupungissa teatteri on säilynyt hengissä kaikki nämä vuodet. Tätä perinnettä haluamme vaalia myös tänä päivänä”, Teatteri Imatran johtaja Timo Rissanen kertoo.
Teatteri Imatra on nyt kaupunginteatteri, mutta toimintaa hoidettiin yhdistyksen voimin vielä 2000-luvun alussa. Toiminta alkoi Rissasen mukaan olla silloin lähes henkitoreissaan.
”Ainoa vaihtoehto oli, että kaupunki otti teatterin hoteisiinsa ja pelasti sen.”
Kuten monessa muussakin teatterissa, taloustilanteen kiristyminen tuntuu myös imatralaisteatterin arkipäivässä. Tulosta pitää pystyä tekemään, mutta yhä pienemmällä rahalla.
”Tämä on aika raskas yhtälö, mutta onneksi kaupungin johto arvostaa teatteria ja haluaa säilyttää sen itsenäisenä”, Rissanen sanoo.
”Tällä on iso merkitys koko kaupungille. Jos teatteri lopetettaisiin, Imatrastakin tulisi paljon tylsempi paikka.”
Suomessa on kymmenkunta valtiontukea nauttivaa kaupunginteatteria, joista Imatran teatteri on yksi. Muita tulonlähteitä ovat kaupungin tuki ja lipputulot.
Imatralla teatterin esitykset saavat keskimäärin 20 000 katsojaa vuodessa. Huippuvuonna 2011 teatteri ylsi peräti 36 000 katsojaan, mikä on paljon 28 000 asukkaan kaupungissa.
Tänä vuonna teatteri jää katsojatavoitteestaan. Etenkin kesäteatteri oli pettymys.
Sormet liisterissä oli teatterinjohtajan mukaan oivallisen hauska farssi, mutta jostain syystä se ei houkutellut yleisöä toivotunlaisesti. Myös syksyllä väki on liikkunut verkkaisesti.
”Monasti etenkin teattereiden johtokunnissa mukana olevat poliitikot sanovat, että ohjelmisto pitää valita siten, että se myy, mutta eihän sellaista reseptiä ole missään”, Rissanen toteaa.
”Teatteri ei ole mikään voittoa tuottava laitos, vaan sillä on ennen kaikkea muita arvoja. Se tuottaa nimenomaan ihmisten hyvinvointia, jota ei sinällään voi mitata rahassa.”
Jopa pieni teatteri voi kuitenkin olla myös tärkeä talousveturi omalla alueellaan. Joitakin vuosia sitten tehdyn selvityksen mukaan kaupunki saa teatteriin sijoittamansa rahat 1,6-kertaisesti takaisin muun muassa majoitus- ja ravintolapalveluiden tuottoina.
Teatteri nauttii poikkeuksellista suosiota juuri Suomessa. Reilun viiden miljoonan asukkaan maassa teatterissa käydään keskimäärin 3,5 miljoonaa kertaa vuodessa.
Rissasen mielestä teatterilaisten ei kuitenkaan pidä linnoittautua omaan norsunluutorniinsa.
Uusia keinoja katsojien houkuttelemiseksi täytyy kokeilla rohkeasti.
”Ihmisiä pitää herätellä ja teatteria tehdä tutuksi”, hän korostaa.
”Tähän tähtäämme myös Imatralla. Ensi keväänä meidän näyttelijämme jalkautuvat kouluihin ja paikallisiin yrityksiin esittelemään teatterin toimintaa.”
Teatterin pitää pystyä tarjoamaan katsottavaa monenikäisille. Sitä ei voi tehdä vain keski-ikäisille tai iäkkäille, vaan tulevia katsojasukupolvia pitää kasvattaa jo nuoresta.
Rissanen sanoo olevansa lastenteatterin vankkumaton kannattaja. Imatralla onkin tehty lapsille suunnattuja esityksiä vuosittain. Tämän syksyn yleisömenestys on ollut lastennäytelmä Liisa Ihmemaassa, josta on myyty myös toistakymmentä kiertue-esitystä.
Vaikeinta on houkutella katsomoon nuoria, joilla on herkästi mielikuva teatterista kalkkeutuneena laitoksena.
Visuaalisesti pitkälle viritettyjen netti- ja videopelien kanssa ei Rissasen mielestä ole helppo kilpailla, mutta onnistumisiakin on. Kun löytyy nuoria puhutteleva tarina, kiinnostusta löytyy.
”Aiemmin teattereilla oli paljonkin koululaisnäytäntöjä, mutta nyt sitä rahaa ei enää ole. Onneksi Imatralla on muutama aktiivinen äidinkielenopettaja, jotka tuovat omia luokkiaan teatteriin säännöllisesti.”
Rissanen laatii ohjelmiston kokonaisuudeksi, jossa on mukana musiikki- ja lastenteatteria, komediaa tai farssia sekä vakavampaa draamaa.
Jos on lippulaivoja, jotka myyvät, väliin mahtuu myös ajatuksia ja yhteiskunnallista keskustelua herättäviä esityksiä.
Esimerkiksi viime kevään ohjelmistossa oli mukana jyväskyläläisen näytelmäkirjailija Anneli Karppisen arvostusta kerännyt Yötarinoita, joka kertoi ihmisten unettomuudesta.
”Se oli tietoinen riskinotto, joka ei hirveästi kerännyt katsojia. Mutta toisaalta se tarjosi näyttelijöille mahdollisuuden tehdä vähän erilaista teatteria”, Rissanen arvioi.
”Hauskakin esitys voi herättää ajatuksia ja osallistuttaa ihmisiä yhteiskunnalliseen keskusteluun. Nyt ohjelmistoon tuleva Viivi ja Wagner kertoo parisuhteesta tunnistettavalla tavalla, vaikka onkin puettu railakkaan komedian muotoon.”
Rissanen kannustaa tulemaan Imatralle teatteriin myös kauempaa Suomesta. Pienen kaupungin teatteri voi yllättää. ”Meillä on käynyt vieraita Helsingistä ja Tampereelta, ja moni heistä kertoo yllättyneensä näytelmistä järjettömän positiivisesti.”
Tammikuussa on tulossa talven pääsatsaus, englantilainen suosikkimusikaali Veriveljet. Luvassa ei ole vain musikaalihömppää, vaan se on vahva tarina tavallisen ihmisen näkökulmasta ja tarjoaa samaistumispohjaa myös nuorille, hän ennakoi.
”Ensi kesäksi puolestaan teatterille kirjoitetaan uusi komediamusikaali Aikuinen nainen, joka pohjaa Paula Koivuniemen lauluihin. Se on jo nyt herättänyt suurta kiinnostusta.”
TIINA TAIPALE
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
