Onneli ja Anneliseikkailevat nyt valkokankaalla
Elokuvassa Onneli ja Anneli ostavat talon, jonka Kannus-talot on rakentanut 70 prosentin kokoon tavallisesta omakotitalosta. Jolle Onnismaa Kuva: Viestilehtien arkistoPerjantaina 17. tammikuuta saa ensi-iltansa uusi kotimainen lastenelokuva, jolla on myös historia. Marjatta Kurenniemi kirjoitti Onnelin ja Annelin talo -kirjan vuonna 1966 Topeliuksen Punainen tupa -sadun innoittamana.
”Siinä kaksi lasta saa lantit, joilla he ajattelevat ostaa pienen punaisen tuvan. Sitten he antavatkin lantit vastaan tulleille kerjäläislapsille. Luulen, että äitiä jäi harmittamaan lasten toteutumaton unelma, ja hän kirjoitti Onnelin ja Annelin”, kirjailijan tytär Marja Kurenniemi kertoi uutuuselokuvan lehdistönäytöksessä.
Idea elokuvasta muhi kymmenen vuotta, vaikka sellaisen tekeminen oli myös kirjailijan oma toive, elokuvan tekijät kertovat. Elokuvassa on pyritty pitäytymään mahdollisimman pitkälle alkuperäiskertomuksessa tai ainakin sen hengessä, kertovat käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä, tuottaja Teea Hyytiä ja ohjaaja Saara Cantell.
Valistunut katsoja huomaa eroja kirjaan verrattuna ja voi pitää niistä joitakin isoinakin puutteina. Kirjoja lukemattomalle kokonaisuus on kuitenkin ehjä.
Tarina kertoo kahdesta alkavaa kesälomaa viettävästä tytöstä. Vapautta piisaa, sillä Annelin eronneet vanhemmat unohtavat sopia keskenään tyttärensä hoitovuoroista ja Onnelin suurperheessä ei edes huomata yhden lapsen puuttumista.
Niinpä tytöt päätyvät talonomistajiksi kirjan tarinaa seuraillen: he löytävät raitilta ison kasan rahaa sisältävän kirjekuoren.
Pettymys on kuitenkin suuri.
”Eikö mitään muuta? Jotakin kivaa, vaikka kiiltokuvia?”
”Ei ole. Eikä rahaa voi roskiinkaan laittaa, se olisi kai rikos”, tytöt tuumivat.
Nautittuaan mehut ja marengit rouva Ruusupuun puutarhassa lapset saavat omakseen sinisen unelman, jossa on juuri kahdelle pienelle tytölle valmiina kaikkea: mekkoja, leluja, vaahtokylvyt, pitsihansikkaat ja voileivätkin jääkaapissa.
Kaikki on ”ihanaa!” ja ”kato, miten ihanaa!”, aikuiskatsojasta jopa liiankin äitelää. Lasten ilmeistä päätellen korostettu kesäisyys ja vaaleanpunaisuus on suorastaan lumoavaa.
Kuvaan kuuluvat tietysti ilkeä naapuri ja toisella puolen mukavat tädit Tingelstiina ja Tangelstiina, joiden lumotussa puutarhassa kasvaa kaikkea ilmapalloista ilotulitteisiin ja tepastelee taikamunia pyöräytteleviä kanoja.
Elokuvaan kehkeytyy toimintaa siitä, että kylän jäätelökauppias on ahdingossa, koska hänen isoäitinsä pummaa myyntitulot peliautomaatteihin. Syntyy rikos, jota selvitetään. Kun mukana on varasta väijyvä poika ja hauska poliisi, elokuva kelvannee myös pojille.
Jännityksen ohella on myös romantiikkaa, jonka osuus tulee lopussa.
Onnelia ja Annelia esittävät hienosti Aava Merikanto ja Lilja Lehto, jotka ovat oikeasti kolmasluokkalaisia koululaisia. Aikuistähtinä nähdään muun muassa Jaakko Saariluoma ja Eija Ahvo.
Elokuvan kohderyhmää ovat päiväkoti- ja alakouluikäiset lapset. Samaa henkeä oli 12 vuotta sitten valmistuneessa Kaisa Rastimon Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvassa, jossa niinikään nähtiin vapaassa kesäisessä puutaloidyllissä asuvat kaksi pikku tyttöä, kaksi pulskaa ja vähän höpsähtänyttä naapurintätiä ja poliiseja.
Samankaltaisuus häiritsee, mutta minkäs teet: asetelma vetoaa tekijöihin ja katsojiin.
Onneli ja Anneli on kuvattu Loviisassa kesällä 2013, ja yhtenä sponsorina on Kannus-talo.
Tarinaa esitetään myös Helsingin kaupunginteatterissa.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
