Koirasusikysymys vaatii selvityksen
lukijalta
Keskustelu susikannastamme, sen koosta ja kannan mahdollisen taantumisen syistä on peittänyt alleen vakavan ongelman, jolle niin tutkijat kuin viranomaiset ummistavat silmänsä. Kyseessä on susikannan puhtaus ja se, miten koiraeläin määritellään sudeksi, koirasudeksi tai vain tavalliseksi kylärakiksi.
Suden ja koiran risteytyminen voi tuottaa hyviä palveluskoiria, mutta se tuottaa aina luontoon kelvottomia ”susia”. Risteymä eli hybridi saa perimän kautta ominaisuuksia, joita alkuperäisellä sudella ei ole, mutta joka muuttaa hybridisuden luontaista käyttäytymistä.
Risteymien kautta muodostuvan uuden sekapopulaation hallitsevaksi käyttäytymismuodoksi tulee se ominaisuus, joka takaa parhaimmat edellytykset lajin selviytymiselle ja tässä luonnoltaan arka villisusi saa väistyä röyhkeämmän koirasuden tieltä.
Maamme metsissä liikkuu varovaisen arvion mukaan yli 50 koirasutta ja tiedämme, että Rktl on pannoittanut myös koirasusia tietoisesti tai vahingossa. Koirasusilaumojen lisääntymistä osoittanee myös se, että havainnot ihmisiä ja työkoneita taajamissa seuraavista susista ovat lisääntyneet nopeammin, kuin susikannan on väitetty kasvavan.
Näin on myös liikenteessä kuolleiden susien kohdalla, joita tätä kirjoitettaessa on kuollut seitsemän kappaletta vuoden 2013 ensimmäisen viiden kuukauden aikana. Tämä vastaa kuutta prosenttia maamme ”virallisesta” susikannasta, mikä aidon villisuden kohdalla ei voi pitää paikkansa.
Oivan esimerkin niin tietämättömyydestä kuin piittaamattomuudesta saa, kun tutkii luontokuvaajien ottamia kuvia susista. Valtaosa luontokuvaajista ottavat kuvansa haaskoilta, joilla nimenomaan koirasudet viihtyvät. Lopputuloksen näkee julkisuuteen tulleista ”susikuvista”, jotka vilisevät ulkomuodoltaan kojootin ja villisian välisiä sekoituksia.
Tohmajärven ja Värtsilän välillä liikkuu yli 20 yksilön koirasusilauma, joka lienee syypää siihen, että yli 40 prosenttia Tohmajärven hirvikannasta on myös ihmiselle vaarallisen hirviekinokokin saastuttama. Koko maata mahdollisesti uhkaava epidemia saadaan kuriin vain hävittämällä paikallinen susi- ja koirasusikanta, mutta onko vahingot ensin kärsittävä.
Koirasusiongelma räjähtää käsiin jo pelkästään siksi, että dna ei yksin riitä erottamaan koirasusia oikeista susista, vaan rinnalle tarvitaan nk. morfologinen tutkimus, eli tutkitaan myös luuston rakenne, eläimen muoto ja väritys. Tämän on Rktl todennut lausunnossaan (dnro 179/301/2009), jossa se vastusti Mouhijärvellä havaitun koirasusilauman tappamista. Koirasuden toteamiseksi pitää heidän mukaansa ensin tappaa eläin.
Lakimme ja Bernin sopimuksen perusteella tilanne on yksiselitteinen, koirasudet on tapettava. Ilmeinen koirasusi on kuitenkin eläin, jota ei kuitenkaan ”jokamiehen oikeudella” voi lähteä ampumaan, vaikka se on lainsuojaton ja se tulee hävittää Suomen luonnosta.
Oman edun turvaaminen on tässä tilanteessa välttämätöntä ja on muistettava, että suden erottaminen koirasudesta ei aina onnistu edes maamme korkeinta asiantuntijuutta edustavilta Rktl:n tutkijoilta. Tuntien vallalla olevan oikeuskäytännön, mahdollisen koirasuden tappamista suunnitteleva tuomitaan pelkästä yrityksestä. Näin Sonkajärvellä tulkittiin korkeimman oikeuden ohjeet käräjäoikeuksille.
Ennen kuin mopo karkaa niin oikeuslaitokseltamme kuin tiedeyhteisöltämme, tulisi määritellä oikea susi ensisijaisesti morfologian eikä dna:n avulla ja sitten päätettävä siitä, miten susikanta pidetään puhtaana. Näin tehdään myös koirien jalostuksessa.
Asiasta tarkemmin www.nanomatic.fi/koirasusi.pdf.
Kaj Granlund
Lestijärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
