KIRJA Suojelua pakolla vai vapaaehtoisesti?
Pitääkö ympäristöasioista päätettäessä painottaa tieteellistä asiantuntemusta, vai kuunnella paikallisia asukkaita? Entä pitääkö monimuotoisuuden suojelemisen olla vapaaehtoista, vai täytyykö siihen pakottaa lainsäädännöllä? Ja tuleeko ylipäänsä luonnonympäristöä suojella ihmisen vai sen itsensä takia?
Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii etiikkaan, bioetiikkaan, ympäristöfilosofiaan ja yhteiskunnalliseen tutkimukseen perehtynyt Markku Oksanen teoksessaan.
Tiedettä on arvosteltu abstraktisuudesta ja irrallisuudesta ja lisäksi on huomattu, että tiedekin on erehtyväistä ja muuttuu usein trendien mukaan. Paikallisilla asukkailla on sukupolvien saatossa kertynyttä hiljaista tietoa. Mutta paikallisten ihmisten ongelmana on tiedon paikallisuus, eli tietämättömyys globaaleista ongelmista.
Molempia siis tarvitaan.
Suojelun pakko tai vapaaehtoisuus liittyy taas filosofisempaan ongelmaan, eli siihen, onko ympäristö vain ihmistä varten vai onko ympäristöllä arvoa itsessään. Pelkkä vapaaehtoisuus tarkoittaa ympäristön arvioimista ihmisen hyödyn kannalta, mutta lainsäädäntö pyrkii turvaamaan ympäristön monimuotoisuuden.
Tieteellisen neutraali Oksanen ei tarjoa lopullisia vastauksia, ja näin lukijan tehtäväksi jää valita tai yhdistellä eri näkökulmia. Mutta toisin kuin lain, aidon etiikan tuleekin perustua omakohtaiseen valintaan ja vastuuseen. Monipuolinen, laaja ja selkeästi laadittu Ympäristöetiikan perusteet tarjoaa tähän mainion mahdollisuuden.
PEKKA WAHLSTEDT
Markku Oksanen: Ympäristöetiikan perusteet. Luonne, historia ja
käsitteet. 340 sivua. Gaudeamus.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
