Kotimaisten hiilensidontapalvelujen hinnoissa isot erot: Suomalaisen vuosipäästöjen hyvitys maksaa 79–2 800 euroa
Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) mukaan valtio ei voi olla mukana yksityisessä hiilikaupassa.
Kuva: Jukka PasonenSuomessa toimii kymmenkunta kotimaista hiilikompensaatiopalveluja tarjoavaa yritystä. Suoraan kuluttajille suunnattuja ovat muun muassa Ilmastoapu, Karbonautti, Hiilipörssi, Compensate ja CO2esto, joka ostaa päästöoikeuksia pois markkinoilta.
Yrityksille hiilensidontaa tarjoavat muun muassa Nordic Green solutions ja Green Carbon, jotka lupaavat lisätä hiilinieluja Suomen metsissä.
Palveluiden toimintaperiaatteet vaihtelevat, kuten myös hinta. MT:n vertailussa hiilidioksiditonnin sitomisen tai mitätöinnin hinta vaihteli noin 8:n ja 280 euron välillä.
Iso osa kompensaatiopalveluista sitoo hiilipäästöjä kehittyvien maiden metsiin joko istuttamalla uusia tai suojelemalla vanhoja. Ympäristöjärjestö WWF on kehittänyt kehittyvien maiden olosuhteisiin sopivan Gold Standard -sertifikaatin, jonka tarkoitus on varmistaa päästöjen sitominen.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) mukaan ministeriössä seurataan yksityisten kompensaatiomarkkinoiden kehittymistä ja palveluiden aitoutta. Ministerin mukaan valtio ei kuitenkaan voi olla mukana yksityisten toimijoiden välisessä hiilikaupassa. Julkinen valta voi osallistua hiilensidonnan läpinäkyvyyden parantamiseen kehittämällä tietopalveluja. Käytännössä se tapahtuisi Luonnonvarakeskuksessa.
Greenpeacen ilmastopoliittinen asiantuntija Kaisa Kosonen suhtautuu kompensointiin varauksellisesti. Palveluiden hyvä puoli on, että ne pistävät ihmiset miettimään päästöjään.
"Toisaalta joillekin voi syntyä valheellinen mielikuva, ettei päästöjä tarvitse leikata kunhan vaan maksaa päästömaksut. Näinhän ei ole. Isopäästöinen auto on isopäästöinen, vaikka autofirma ilmoittaisi kompensoivansa sen valmistuksesta aiheutuneet päästöt istuttamalla metsää."
Kosonen painottaa, ettei luonnonvarojen ylikulutus voi jatkua entiseen malliin.
Kompensaatio ei myöskään tehoa, jos sen nimissä tehdään toimenpiteitä, jotka tulisivat tehdyiksi muutenkin, tai toimenpiteitä, joiden hyödyt toteutuvat vain paperilla. Erityisesti tropiikin metsäprojekteihin liittyy epävarmuuksia ja ongelmia.
Kansalaisjärjestö Finnwatch aikoo selvittää Suomen suosituimpien kompensaatiopalveluiden vastuullisuuden. Sitä varten järjestö on käynnistänyt joukkorahoituskampanjan nimeltä Anekauppaa vai ilmastotekoja?
"Kompensaatiopalveluista on muodostumassa iso bisnes, jossa ei ole yhteisiä sääntöjä. Erilaisia hankkeita löytyy laidasta laitaan. Osa toimii vastuullisesti, kun taas osalla saattaa olla kiusaus mennä sieltä, missä aita on matalin", kertoo Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.
Finnwatch tutkii kompensaatiopalveluiden takana olevan päästölaskennan sekä sertifikaatit. Tarkoitus on myös tutustua joihinkin kohteisiin, joissa hiilensidonnan väitetään tapahtuvan.
"Haluamme tietää, miten hankkeissa luvatut päästövähennykset toteutuvat eli olisivatko ne toteutuneet muutenkin, ja miten niissä kunnioitetaan paikallisväestön ihmisoikeuksia", Leipola selventää.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
