Käymälöiden ja hygienian puute suurin syy lasten aliravitsemukseen Intiassa
Käymälän puute ja yleinen heikko hygienia yhdistettynä väestötiheyteen on Intiassa suurempi ongelma lasten terveydelle kuin ruuan vähäisyys tai sen heikko ravitsemuksellinen laatu.
Tähän tulokseen on tullut brittitutkija Robert Chambers, joka puhui asiasta viime viikolla Espoossa kehitystutkijoiden pohjoismaisessa tapaamisessa.
Erityisen painon hän laittaa käymälöiden puutteeseen, minkä vuoksi lapset joutuvat herkästi kosketuksiin ulosteiden bakteerien kanssa. Se aiheuttaa ripulia ja muita sairauksia, jotka näkyvät lasten aliravitsemuksena ja hidastavat luonnollisesti myös lasten kasvua.
Tilastot ovat karuja. Joka toinen intialaislapsi on alle 5-vuotiaana lyhytkasvuinen. Maailman aliravituista lapsista yli kolmannes elää Intiassa.
Lisäksi lapsikuolleisuus on maailman suurinta: maassa kuolee WHO:n tilaston mukaan noin 1,4 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta vuodessa. Se on yli neljä kertaa enemmän kuin väestöltään suuremmassa Kiinassa, jossa käymälä on nykyisin useammalla kuin kahdella kansalaisella kolmesta.
”Intia on jäämässä jopa Afrikan jalkoihin, vaikka yleisesti Afrikkaa pidetään näissä asioissa heikoimman kehityksen maanosana”, sanoo puhelimitse MT:lle Chambers, joka työskentelee tutkijana Sussexin yliopiston kansainvälisen kehityksen tutkimuslaitoksella.
”Tämä on maailmanlaajuisesti merkittävä asia, kun ajatellaan nälänhädän ja köyhyyden poistamista – se on suorastaan kehityksen sokea piste. Niin Intiassa kuin muualla elää vankassa yleinen uskomus, että ruuan puute tai sen heikko laatu tai ravitsemustiedon vähäisyys olisivat lasten aliravitsemuksen suurimmat syyt”, hän perustelee sitä, miksi hän on yhteiskuntatieteilijänä perehtynyt intialaislasten pienikokoisuuteen ja korkeaan kuolleisuuteen.
Chambers paneutui asiaan yhdessä YK:n lastenjärjestön Unicefin vesi- ja sanitaatioasiantuntijan Gregor von Medeazzan kanssa. Kaksikon kesäkuussa julkaisema kirjoitus kokoaa yhteen huomattavan määrä lasten terveyden ja aliravitsemuksen yhteyttä koskevia kansainvälisiä tutkimuksia viime vuosilta.
Maailmanpankki arvioi vesi- ja viemäriprojektissaan jo vuonna 2006, että Intiassa puutteellinen sanitaatio eli jätehuolto ja viemäröinti aiheuttaa vuosittain yli kuuden prosentin menetyksen bruttokansantuotteeseen (48 dollaria eli 35 euroa henkeä kohden). Afrikan maissa suhdeluku on 1–2 prosenttia.
Menetykset syntyvät ennen kaikkea ripulien hoidosta.
Chambers ja Intiassa työskentelevä Medeazza huomauttavat, että Maailmanpankin laskelmassa ei otettu lainkaan huomioon maasta ja ulosteista tarttuvia, bakteerien aiheuttamia tauteja, minkä vuoksi menetykset ovat todellisuudessa vielä suuremmat.
Kaksikko viittaa tutkija Jean Humphreyn viime vuosikymmenellä tekemään havaintoon, jonka mukaan ripulitaudit ovat vain jäävuoren huippu, kun puhutaan suolisto- ja muista bakteeritulehduksista ja niiden vaikutuksesta lasten terveyteen kehitysmaissa.
Intiassa käymälänä toimii varsinkin maaseudulla luonto. Samoin koko ajan kasvavissa suurkaupunkien slummeissa, joissa rakentaminen on luvatonta eikä vesi- ja viemäriverkostoja siksi ole, tarpeilla käydään ulkona. Tilannetta pahentavat Intian korkea väestöntiheys ja alkeellisista oloista seuraava heikko hygienia.
Chambersilla on myös teoria siihen, miksi Intia on jäänyt jälkeen Nepalista ja monista Afrikan maista käymälöiden yleistymisessä.
”Intiassa odotetaan valtion tarjoavan tukea käymälöiden rakentamiseen, eivätkä ihmiset näe itse asian tärkeyttä”, hän harmittelee.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
