Auervaara on liian hyvää ollakseen totta

Ruben Oskar Auervaara tuli tunnetuksi naisten naurattajana ja huijarina. Hän etsi sotien jälkeen yksinäisiä naisia lehti-ilmoituksilla ja hurmasi

nämä suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta.

Aurevaara lähetti naisille lavastettuja valokuvia,

jotka antoivat hänestä vauraan vaikutelman. Sillä hän varmisti menestyksensä akateemisten ja

vakavaraisten naisten keskuudessa.

Naimisiin menon sijaan Auervaara putsasi naisten säästöt.

Fiksuina itseään pitäneiden naisten häpeä oli niin suuri, että osa heistä piti tappionsa salassa.

Siltä osin maailma ei ole muuttunut. Helpoiten

nykyajan Auervaarat löytävät uhrinsa nettipalstoilta.

Huijaukselle tyypillistä on, että se vaikuttaa aluksi liian hyvältä ollakseen totta. Nettitreffipalvelun kautta löytyvä paritarjokas täyttää kaikki unelmat, eikä edes kumppanin ulkomaalaisuudesta tunnu olevan haittaa.

Tällä saralla miehiä on helpompi huijata kuin naisia. Kaunis valokuva riittää pitkälle.

Kaava menee niin, että lupaavan alun jälkeen tapaamisen järjestäminen osoittautuu vaikeaksi. Matkan järjestäminen Venäjältä Suomeen on

hidasta ja se vaatii rahaa.

Sama suomalaisnaisen afrikkalaisen sulhasehdokkaan kanssa. Nigeriasta ei niin vaan

lähdetä, etenkään kun sukulaiset sairastelevat

ja viranomaiset vaativat lahjuksia.

Lopputulos on luettavissa iltapäivälehdistä: maanviljelijämies tai leskirouva menetti kymmeniä tuhansia euroja kuvitellulle rakkaalleen.

Aikaa myöten huijaukset ovat muuttuneet entistä ammattitaitoisemmiksi. Eksoottisten

nigerialaismiesten sijaan naisia huijaavat ihan tavallisen oloiset miehet, jotka tosin edelleen asuvat useimmiten ulkomailla.

Silti kaava on aina sama. Lupaavan alun jälkeen onnen tielle ilmaantuu monenlaista kommervenkkiä. Niiden voittamiseksi huijattavalta

aletaan lypsää rahaa.

Jossain vaiheessa huijattava tajuaa tilanteen. Sitä ennen pankkitili on saattanut keventyä

kymmenillä tuhansilla euroilla.

Siinä tuntee itsensä niin tyhmäksi, että ei välttämättä halua tuoda asiaa julki. Se on perusteltua sikäli, että rikosilmoitus harvoin hetkauttaa ulkomailta toimivaa huijaria.

Kaiken lisäksi osa huijatuista ei vain tunne

itseään tyhmäksi vaan on sitä oikeasti.

Heidän huijaamisensa on oma taiteenlajinsa. Siihen käytetään niin karkeita kirjoitusvirheitä sisältäviä viestejä, että suurin osa kansasta tajuaa ne huijaukseksi.

Huijareita se ei haittaa. Heille riittää, että viestin vastaajalta irtoaa rahaa.

Huijaukset eivät rajoitu pelkästään rakkausasioihin. Ihminen on valitettavasti myös ahne. Siksi hänen huijaamisensa onnistuu helposti myös siihen vedoten.

Ahneus iskee, kun huijattava löytää netistä alihintaista tavaraa. Ihan mikä tahansa tavara käy.

Tasaisin välein törmätään siihen, että huijarit myyvät netissä traktoreita, joita he eivät omista.

Juju onnistuu, jos hinnan laittaa niin alas, että ostaja sekoaa siitä.

Myyjä ei yleensä saa koneesta koko hintaa, mutta hänelle riittää useisiin tonneihin nouseva

varausmaksu. Monet ovat valmiita sen maksamaan, kun pelkona on, että joku muu ehtii koneen muuten lunastamaan.

Kun varausmaksu kilahtaa tilille, myyjään ei saa enää yhteyttä. Niille rahoille voi sanoa hyvästit.

Huijatuksi tulleita ei välttämättä lohduta

tieto, että samaan lankaan on langennut moni muukin. Voi melkein sanoa, että jos oppirahat ovat jääneet muutamaan tonniin, hyvä niin.

Sekä rakkauden nälkä että ahneus mahdollistavat paljon kovemmatkin menetykset. Jotkut ovat menettäneet pelissä kaikkensa.

Viime viikolla kerrottiin, että liikemiehenä esiintyneen huijarin onnistui viedä suomalaisyrityksiltä peräti puoli miljoonaa euroa.

Irakilaismies vakuutti yritysten johtajat esiintymisellään. Hän myös hoiti neuvottelut niin tyyriin oloisissa paikoissa, ettei häntä osattu epäillä.

Kaiken lisäksi mies tarjosi yrityksille niin edullisia kauppoja, että niistä kieltäytyminen olisi ollut tyhmää.

Vaikeudet alkoivat etumaksujen jälkeen:

sairaudet, Lähi-idän levottomuudet ja lopulta paastonaika estivät kauppoja toteutumasta.

Kaikille näille tapauksille on yhteistä, että

mikään, mikä on liian hyvää ollakseen totta,

ei ole totta.

Avaa artikkelin PDF