Konnari tunnistaa liputtoman
Konduktööri Tapio Osala nauttii työnsä vaihtelevuudesta. Matkustajien kanssa käydään monia juttutuokioita. Keskustelukaverina on Reijo Ekman. Tomi Olli Kuva: Viestilehtien arkisto”Työvuoromme ovat keskimäärin 10–12-tuntisia. Hommiin lähdettäessä ei voi ikinä tietää, mitä eteen ilmaantuu. Se on kuitenkin suuri motivaattori, sillä yksikään päivä ei ole samanlainen”, kiteyttää vuodesta 2001 konduktöörinä työskennellyt seinäjokelainen Tapio Osala.
Mies kuvailee työtään kutsumukseksi. Aiemmin hän työskenteli vaunujen korjaushommissa ja hitsaajana. Jo silloin mielessä alkoi kyteä ajatus ammatinvaihdosta.
Suurin syy konduktööriksi päätymiseen oli, että Osala viihtyy eri-ikäisten ihmisten kanssa.
”Oma voimavaransa ovat myös työkaverit, sillä junan henkilökunta on samoilla aaltopituuksilla. Voi sanoa, että nautin työstäni.”
Konduktöörin tärkeimmiksi ominaisuuksiksi Osala listaa tilannetajun, rauhallisuuden sekä sopivan huumorin.
”On myös selvää, että ihmistuntemus auttaa paljon. Konduktöörin olisikin osattava jutella kielellä, jota kaikki ymmärtävät.”
Käytännössä tämä tarkoittaa, että nuorten ja vanhusten kanssa ei toimita samalla tavalla. Konduktöörin täytyy myös laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin eikä ylireagoida.
Rauhallisuutta tarvitaan esimerkiksi junien ollessa myöhässä.
”Silloin ei kannata suhtautua asioihin ryppyotsaisesti. Olenkin ottanut tavakseni aloittaa positiivisilla uutisilla kertoen kaikkien pääsevän joka tapauksessa varmasti perille”, Osala hymyilee.
Konduktöörin ammatin palkitsevimmiksi hetkiksi Osala nostaa tilanteet, joissa on kyennyt auttamaan matkustajia. Sellaisia ovat muun muassa lastenvaunujen kanssa apua kaipaavat äidit sekä jatkoyhteyksistään epävarmat vanhukset.
Muutama viikko sitten Osala sai ohjata myös ulkomaalaisen naisen oikeaan suuntaan. Nainen oli menossa Turusta Kuopioon, mutta oli jostain syystä vaihtanut Tampereella Ouluun menevään junaan.
”Selvittelin asiaa hänen kanssaan, ja kävi ilmi, että hän vaihtoi junaan Tampereella, koska monet muutkin tekivät niin. Saattelin hänet Seinäjoella Jyväskylän junaan. Samalla saimme hoidettua niin, että hänen tuttavansa tulevat sinne vastaan.”
Osala on joutunut kokemaan ammatissaan myös ikäviä asioita.
Pahimpia ovat olleet onnettomuudet, joissa ihminen on jäänyt junan alle. Niin on käynyt kolme kertaa.
”Tuollaiset tapahtumat vetävät hiljaiseksi. Joskus olen myös joutunut soittamaan paikalle virkavallan matkustajien innostuttua liian riehakkaaseen menoon. Meillä on toki apuna pippurisumute, mutta se on äärimmäinen ja harvoin tarvittava apuväline.”
Junissa matkustaa joskus liputtomia kulkijoita. Osalan mukaan osa heistä on helppo tunnistaa.
”He vaihtavat matkan aikana usein paikkaa, ja liputtoman tunnistaa myös kanssamatkustajien katseista. Perinteisiä keinoja ovat myös vessaan piiloutuminen tai nukkuvan esittäminen.”
Liputtomana junassa matkustavaa odottaa 80 euron sakko. Lisäksi on ostettava matkalippu.
”Taannoin lipuntarkastajat törmäsivät henkilöön, joka oli pienessä ajassa saanut seitsemän sakkoa liputta matkustamisesta. Hän oli maksanut kaikki ajallaan, mutta jatkoi silti samalla tavalla”, Osala ihmettelee.
Tomi Olli
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
