UUTISTAUSTA Idän uudet ja vanhat tuulet
Päivä Tallinnassa alkoi räväkästi. Aamiaisella seuraani liittyi asioista hyvin perillä oleva venäläinen ystävä. Pääsin kysymään asiaa, joka oli vaivannut minua pitkään.
”Miksi Surkov sai kenkää?”, kysyin ystävältäni kun tämä tuskin oli ehtinyt istuutua. Kysymykseni koski presidentti Vladimir Putinin läheistä neuvonantajaa Vladislav Surkovia, jota yhteen aikaan pidettiin Venäjän vaikutusvaltaisimpana miehenä, hallitsevan eliitin pääideologina ja Kremlin harmaana eminenssinä.
”Häntä ei enää tarvittu”, ystäväni totesi. ”Se aika, jolloin asioita Venäjällä junailtiin hienovaraisesti, ohjailemalla taustalta ja manipuloimalla mediaa, on ohi. Nyt ratkaisee raaka voima. Lisäksi pääministeri Dmitri Medvedeville tehtiin selväksi, että hänen lempihankkeensa, Skolkovon teknologiapuiston tarina on ohi.”
Ystävälläni oli sydämellä muutakin. Viesti oli tarkoitettu Esko Aholle, jonka alaisuuteen pari viikkoa sitten keskitettiin suomalaisen idänkaupan olennainen operatiivinen osaaminen.
”Suomalaiset ovat jo kertaalleen polttaneet näppinsä, parikymmentä vuotta sitten. He eivät millään halunneet uskoa, että Neuvostoliiton kanssa harjoitettu oravannahkakauppa ei jatku loputtomiin. Se kuitenkin loppui ja seurauksena oli lama. Nyt he ovat tekemässä samaa virhettä uudelleen.”
Se mitä ystäväni tarkoitti, kävi ilmi, kun Lennart Meren muistolle omistettu kahden päivän mittainen politiikkaa, taloutta ja turvallisuutta käsitellyt korkeatasoinen asiantuntijakonferenssi alkoi. Ensimmäisten puhujien joukossa oli aiemmin erotettu presidentti Putinin venäläinen talousneuvonantaja, jonka esittämät madonluvut olivat karmeaa kuultavaa.
Talouden kasvu pysähtyi ja kääntyi laskuun viime vuoden lokakuussa. Sen jälkeen jokainen kuukausi on ollut edellistä heikompi ja seitsemän kuukauden yhtäjaksoinen lasku merkitsee sitä, että Venäjän talous on taantumassa. Viime vuoden tilastoissa se ei vielä näy ja kuluvan vuoden osalta virallisia kasvuarvioita hilataan koko ajan alemmas.
Talouden toimijoiden usko poliittiseen johtoon on mennyt. Neljän vuoden ajan maasta on siirtynyt pois enemmän pääomia kuin maahan on tullut.
Eivätkä ulkomaille pakene vain pääomat, sinne siirtyvät myös omistajat, eli kaikki ne, jotka ovat viime vuosina keränneet itselleen sen verran varallisuutta, että voivat elää loppuelämänsä mukavasti Sveitsissä, Lontoossa tai Ranskan Rivieralla.
Valtapyramidin huipulla rehottavat korruptio ja rikollisuus. Raskain syytös, jota ei kukaan konferenssin parista sadasta osanottajasta yrittänytkään kiistää, kohdistui entiseen talousministeriin Aleksei Kudriniin, jota presidentti Putin pitää reservissä sitä päivää varten, jolloin on aika vaihtaa pääministeriä.
”Kudrin on todellinen syyllinen Sergei Magnitskin kuoleman taustalla.”
Hän antoi määräyksen satojen miljoonien eurojen verovarojen pimityksestä, jonka paljastaminen vei Magnitskilta hengen.
Energia- ja puolustusteollisuuden ulkopuolella Venäjällä ei ole kilpailukykyistä tuotantoa. Tuonti kasvaa ja vientiä ei ole. Tuonti on katettava öljyllä ja kaasulla. Koska uusiin lähteisiin ei ole investoitu ajoissa, tuotantomääriä ei kyetä lisäämään: Venäjän taloudessa kaikki riippuu nyt öljyn ja kaasun hinnasta.
Öljyn hinta on laskussa ja venäläisen maakaasun kysyntä vähenee puolta halvemman nesteytetyn liuskekaasun vallatessa Euroopan markkinat. Jos EU:n komissio vie loppuun Gazpromia vastaan nostamansa kanteet, aikanaan maailman suurimmaksi liikeyritykseksi julistautunut kaasujätti on polvillaan.
Päivän päätteeksi joku väitti, että Turkissa on vankiloissa enemmän lehtimiehiä kuin Venäjällä. Puhetta johtanut venäläinen sivalsi: ”Meillä ei hankalia lehtimiehiä pidetä vankilassa. Heidät on kaikki tapettu!”
Se oli tarkoitettu vitsiksi, osoitukseksi venäläisestä itseironiasta ja mustasta huumorista – vai oliko?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
