LUKENUT MIES Herttanen aika

Sotien jälkeen Hertta Kuusinen nostatti tunteita. Häntä rakastettiin, ihailtiin, pelättiin ja halveksittiin. Hän oli kirkkain kommunistitähti, jota suuri osa kansasta piti Neuvostoliiton kaappauspyrkimyksille omistautuneen viidennen kolonnan kärkenä.

Ihmisenä Kuusisesta tiedettiin vähän. Kommunistipuolueen luonteeseen kuului maanalaisen kauden jälkeenkin olla salaseura, proletaarien teräksinen kaaderisto. Vielä 2000-luvulla eduskunnan viimeiset kommunistit istuivat kahvilassa yleensä omassa pöydässään.

Hertta Kuusinen ymmärrettiin tavalliseksi kuolevaiseksi vasta, kun hän SKP:n osapuolisodan seurauksena putosi 1972 eduskunnasta. Otto Ville Kuusisen tytär ei alentunut osapuoleksi.

Heidi Köngäs on kirjoittanut rakkausromaanin Hertan ja Suomen ensimmäisen kommunistiministerin Yrjö Leinon suhteesta ja avioliitosta. Se ajoittuu vuosiin 1935–1948. Jatkoa seuraa tv-ohjelmana. Tunnemyrskyistä huolimatta lukijaa kiinnostaa lähinnä, miten tekijä on onnistunut sankarittaren nahkoihin ryömimään.

Melkoinen hupakko Hertta on kirjan mukaan ollut, tunteidensa ja sukuelintensä vietävissä. Neuvostoliittoon pantiksi jätetyn pojan kova kohtalo pysyy ikuisesti takaraivossa.

Kiinnostavammiksi on piirretty kahden muun päähenkilön, Yrjö Leinon ja valtiollisen poliisin entisen päällikön Esko Riekin luonnekuvat. Leino kuvataan yksinkertaiseksi tomppeliksi, joka halusi olla maanviljelijä ja kavalsi toverinsa Esko Riekille rahasta.

Romaaneihin voidaan kuvitella mitä tahansa. Luotettavia lähteistä aiheesta ei juuri ole muutamia Hertta Kuusisen kirjeitä lukuun ottamatta. Leinon petturuudesta ei ole mitään todisteita, ei myöskään Riekin salaisesta toimeksiantajasta Valpo-potkujen jälkeen.

Pekka Alarotu

Heidi Köngäs: Hertta.

285 sivua. Otava.

Avaa artikkelin PDF