Viro-kvartetti täydentyy uljaasti
kirjat
Tunnustan ajatelleeni, että Sofi Oksasen vuonna 2008 ilmestynyt Puhdistus sai niin valtavan kansainvälisen menestyksen ja arvostuksen, että siitä saattaa muodostua nuorelle tekijälle jatkoa ajatellen ylipääsemätön kynnys.
Niinpä uuden romaanin vahvuus ja varmuus yllättivät.
Kun kyyhkyset katosivat on lukijalle työläs mutta loppuun ehdittyä nautinnollisen palkitseva teos. Toinen lukukerta jää houkuttamaan.
Näyttämönä on Viro 1940- ja 1960-luvuilla vuoroin natsien ja Neuvostoliiton miehittämänä. Henkilöitä on paljon, mutta etualalle tarkentuvat serkukset Roland Simson ja Edgar Parts lähipiireineen. Siinä missä Roland edustaa jaloutta ja ottaa riskejä rakkaitaan ja kansaansa suojellakseen, sanataituri Edgar luikertelee kulloisenkin vallan kätyriksi.
Edgarilla ei ole ketään niin läheistä, jota hän ei uhraisi jalansijakseen, vaimo mukaan lukien.
Loppupeleissä hän kirjoittaa KGB:n käyttöön kirjaa, joka kuvaa itsenäisyysmieliset virolaiset murhanhimoisiksi natseiksi ja puna-armeijan palauttaman neuvostovallan Viron pelastukseksi.
Mikään romaanissa ei ole suoraviivaista. Sofi Oksanen rakentaa henkilöitten kehityksen ennakoimattomasti mutta perustellusti. Tarkka kieli ja aikaan liittyvät ilmaisut lisäävät autenttisuuden vaikutelmaa.
Jo pian puolenvälin jälkeen alkaa hahmottua miten taitavasti palapeli muotoutuu, miten verkko kiristyy kulmistaan, miten kaikki liittyy kaikkeen ja mitkä ovat lopulliset henkilösuhteet. Ja miten tyylikkäästi, mässäilemättä ja silti vaikuttavasti, kirjailija näyttää ääriteot.
Mieleen tulevat nobelisti Herta Müllerin teokset, kun hän kuvaa Romanian diktatuurissa henkensä puolesta pelänneitä kansalaisia, kun vakoilijoita ja ilmiantajia oli joka puolella.
Samoin kielessä näen vastaavuutta, kun se paikoin, säästeliäästi, syventyy persoonallisella tavalla runolliseksi, pakahduttavaksi kokemuksen kuvaksi.
Kun kyyhkyset katosivat on suuri kertomus yksilöitten uskollisuudesta ja petollisuudesta, rakkaudesta ja häikäilemättömyydestä miehityksen ja ideologian pakkosyötön maaperällä.
Oikeudenmukaisuus on niissä olosuhteissa paperinen sana, valhe on elinehto, eikä paha saa palkkaansa. Rauhankyyhkysillä on täytetty sotilaiden vatsat.
Lukukokemus on huima. Kirjailijan lupaamaa kvartetin neljättä osaa jää hyvillä mielin odottamaan.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset
katosivat. 366 sivua. Like.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
