Petolintujen pelko ja vaino vähentyneet vuosien saatossa

Tekopesien rakentaminen ja myrskyssä tuhoutuneiden pesien korjaaminen ovat olleet sääksien suojelun tärkeimpiä toimenpiteitä. Kuva: Risto Mattila

Petolinnut ovat olleet huonossa asemassa Suomessa ja maailmalla jo pitkään. Niitä on pelätty ja vainottu, mikä on johtanut monin paikoin petolintukantojen romahdukseen. Myös ympäristömyrkyt ovat romahduttaneet petolintujen määriä.

Suojelutyön ansiosta joidenkin petolintulajien määrät ovat nousseet huomattavasti. Erityisesti sääksi ja merikotka voivat tällä hetkellä paremmin kuin parikymmentä vuotta sitten.

Sääksisäätiön hallituksen puheenjohtajan Ilmari Häkkisen mukaan sääksikanta on pysynyt vakaana jo useita vuosia. Joissain paikoissa kanta on jopa kasvussa.

Tällä hetkellä Suomessa on 1 200–1 300 pesivää paria. Sääksi oli pitkään silmälläpidettävä laji.

Häkkisen mukaan sääksi luetaan nykyään elinvoimaiseksi lajiksi pitkän suojelutyön ansiosta. Suojelutoimintaa täytyy kuitenkin jatkaa.

Kantaa rajoittavat sopivien pesäpuiden puute ja myrskyjen takia puista putoavat pesät, minkä takia tekopesien rakentaminen on tärkeää.

Sääksen tunnistaa vaaleasta alapuolesta ja tummasta yläpuolesta. Kuva: Juhani Koivu

Tiedon avoimuus on petolintujen suojelussa avainasemassa. Pohjois-Karjalassa maanomistajat suhtautuvat positiivisesti petolintujen suojeluun, sillä metsäkeskus on hoitanut asioita esimerkillisesti.

”Maanomistajille on kerrottu heidän metsissään pesivien petolintujen pesäpaikat ja onnistuttu lähes poikkeuksetta säästämään ne hakkuissa”, kertoo Häkkinen.

Metsäammattilaiset ovat tässä työssä merkittävässä asemassa.

Metsätalouden tehostuminen ja metsien rakennemuutos ovat johtaneet pesäpuiden vähenemiseen. Siksi tärkeitä suojelumuotoja ovat petolintujen tekopesä- ja pönttöverkostojen tekeminen ja ylläpito.

Myös sopivia pesämetsiköitä säästetään ja käsitellään oikealla tavalla.

Kolopesivien pöllöjen pesimisen turvaamiseksi rakennetaan paikoin pöllöjenpönttöjä.

Sääksi käyttää ravinnokseen pääsääntöisesti kalaa. Kuva: Petri Hirva

Tuholaistorjunta-aineissa käytetyn DDT:n käytön kieltäminen on kohentanut monien petolintujen kantoja. Esimerkiksi tuulihaukan kanta romahti DDT:n käytön seurauksena, mutta kanta on nyt palautunut.

Myös merikotkan kanta on kohonnut huomattavasti viime vuosina WWF:n merikotkaprojektin ansiosta. Suojelutoimintaan kuului muun muassa talviruokinnan järjestäminen, jotta kotkien ravinto sisältäisi vähemmän ympäristömyrkkyjä.

Merikotka luokiteltiin pitkään erittäin uhanalaiseksi, mutta nykyään kanta on elinvoimainen.

Jokaisella petolintulajilla on omat elinympäristö- ja ravintovaatimukset, minkä takia samoja suojelutoimenpiteitä ei voida soveltaa kaikille lajeille. Jokaisella lajille laaditaan oma suojeluohjelma.

Metsäpetolintujen, kuten mehiläis- hiiri- ja kanahaukan, tilanne on yhä heikko koko maassa. Myös muiden petolintujen kannat ovat sääksiä, merikotkaa, tuulihaukkaa ja viirupöllöä lukuun ottamatta laskussa.

Sääksikanta on ollut tasaisessa nousussa suojelutoimenpiteiden ansiosta. Kuva: Jukka Pasonen

Sääksisäätiö aloitti toimintansa vuonna 1990. Toimintaan kuului sääksien tutkimus- ja suojelutyötä.

Vuonna 2019 Sääksisäätiö laajensi toimintaansa koskemaan myös muita petolintulajeja.

Suojelutyö sisältää kenttähenkilöiden rahallista tukemista, tekopesien rakennushankkeita, kenttätöitä ja petolintuasioista tiedottaminen ja neuvonta.

Kenttätyössä 150 rengastajaa käy joka vuosi tarkistamassa tiedossa olevat petolintupesät.

Sääksisäätiö on perustanut Kangasalan Pohtiolammelle Sääksikeskuksen ja ylläpitää sitä. Paikan päällä yleisö voi muun muassa seurata sääksin saalistamista. Sääksikeskuksella käy vuosittain noin 10 000 vierailijaa.

Kalastaja Pentti Linkola, emeritusprofessori Pertti Saurola ja ympäristöneuvos Juhani Koivu aloittivat sääksin suojelutyöt 1960-luvulla, jolloin sääksikanta oli matala.

Yksi tärkeä suojelukeino oli tekopesien rakentaminen sääksille, sillä sääksillä oli puutetta sopivista pesäpuista.

Tämän suojelutyön pohjilta Kanta-Hämeen Lintutieteellinen yhdistys perusti Sääksisäätiön. Peruspääoma saatiin vuonna 1987 julkaistusta Sääksi-kirjasta.