Suomi tarvitsee yhteishenkeä
Suomi elää tällä hetkellä yhtä nykyajan pahimmista taantumistaan. Kansantalous on lamassa, jos lamaa mitataan kansantuotteen kasvulla, työttömyyden määrällä ja valtion velalla.
Professori Pertti Kukkonen totesi tässä
lehdessä (MT 22.12.), että nykyinen lama on pahin rauhanajan kolmesta lamasta. Erona edelliseen suureen lamaan kaksi vuosikymmentä sitten on kuitenkin se, että rahapolitiikka on nyt vakaata. Korot eivät ole hypänneet taivaisiin vaan korkotaso on edelleen matala. Suomessa ei ole myöskään pankkikriisiä, joka horjuttaisi talouden perustaa.
Talouden alamäki on silti tosiasia. Vientiteollisuuden kilpailukyky on rapautunut hiljalleen useiden vuosien aikana eikä viennin ongelmiin ole nopeaa lääkettä. Suomi tuntuu juuttuneen taantumaan, vaikka Suomi elää ja hengittää viennistä. Avoin pieni talous on herkkä ulkoisille häiriötekijöille.
Hallituksen kyvyttömyys tehdä jänteviä päätöksiä on pitkittänyt lamaa. Suomi tarvitsee nyt useita vuosia kestävän talousohjelman, jolla maa saadaan takaisin raiteilleen. Kevään eduskuntavaalit ovat harvinaisen tärkeä
virstanpylväs.
Puolueiden tehtävä on esittää omat ehdotuksensa talouden kuntoon saattamiseksi. Demokratiassa vaalit ovat sitä varten, että kansa saa päättää, millaista politiikkaa maassa harjoitetaan.
Uusi hallitus, olipa se millainen tahansa, joutuu tekemään kovia päätöksiä talouspolitiikassa. Suomen ongelmat ovat nyt niin suuria, että mikään vastuullinen ryhmä ei voi luvata uutta jaettavaa. Vaikka hallitus ei voikaan luvata ilmaista mannaa, kansalaiset kyllä antavat
tukensa kipeillekin päätöksille, jos ne kohtelevat kaikkia tasapuolisesti. Suomalaiset ovat hyviä kestämään huonoja aikoja, jos kaikki ovat kantamassa kuormaa.
Suomi tarvitsee nyt yhteistyötä. Viime aikojen mielipidetiedustelut ovat nostaneet yhteistyöhakuiset, maltilliset voimat politiikan kärkeen. Kaksi tuoretta gallupia kertoivat, että ylivoimaisesti suosituin pääministeriehdokas on keskustan Juha Sipilä. Sipilällä on pitkä etumatka nykyiseen pääministeriin Alexander Stubbiin, jonka suosio on pudonnut jyrkästi.
Mielipidemittausten perusteella näyttää selvältä, että pääministeriys on kahden kauppa. Vaihtoehdot pääministeriksi ovat Sipilä ja Stubb. Äänestäjien kannalta selkeä asetelma on aina hyvä asia.
Sipilä ja Stubb ovatkin selkeitä vaihtoehtoja,
niin eri linjoilla he tuntuvat olevan. Sipilä on korostanut kampanjassaan yhteistyötä. Kauppalehden haastattelussa (KL 29.12) Sipilä kaavailee keskitettyä tulosopua, johon hän voisi pääministerinä tuoda riskinottoon ja työntekoon kannustavan veroratkaisun.
Lehti otsikoi Sipilän haastattelun kuvaavasti: ”Rauhan mies.”
Sovinto ja rauha ovat sen sijaan olleet kaukana Stubbin esiintymisistä. Ennen joulua hän ehti heiluttaa ulkopolitiikan leimakirvestä ja haukkua konsensuksen pataluhaksi. Stubbin mielestä vaaleissa ovat vastakkain uusi ja vanha. Stubbin oma linja edustaa tietenkin ”uutta”, johon kuuluu myös uusi ulkopolitiikka – mitä se sitten lieneekään.
Vertailussa Sipilään Stubb näyttäytyy riitelijänä, joka jakaa ihmiset vuohiin ja lampaisiin, hyviin ja huonoihin.
Sipilän esiintymisissä korostuvat sovinnollisuus ja yhteistyöhakuisuus, mutta samalla juurevuus ja periaatteista kiinni pitäminen. Menestyneenä yrittäjänä Sipilä tietää, mitä kova työ on.
Onpa vaalien tulos sitten mikä tahansa, yksi asia on varma. Ilman yhteishenkeä Suomi ei nouse suosta. Tarvitaan sopimista, kompromisseja, mutta myös tinkimättömyyttä. Kaikkia on kohdeltava oikeudenmukaisesti.
Ja kaikkien on oltava mukana vetämässä rekeä. Raukat vain menköhöt merten taa.
Vaihtoehdot
pääministeriksi ovat Sipilä ja Stubb.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
