LUKENUT MIES Isot rahat ja pienet pojat
Kun Karo Hämäläinen julkaisi viime syksynä romaaninsa Erottaja varainhoitotalon kiemuroista, se tuntui tervehdykseltä ahneuden huipulta. Tämän syk-
syn Kolmikulma kertoo, että silloiset huippupelurit olivat naurettavia varpusia kurkien tanssissa.
Vakuudeksi Amerikan opeilla täytetty kansainvälinen hedgemies Ilari Rautavaara tapaa edellisen kirjan sankarin Rainer Olavi Oraspään. Tämä on jämähtänyt varainhoitajan tasolle keräämään vaivaisia murusia, miljoonia.
Kovasti Vesa Puttosta muistuttavan talousprofessorin Rautavaara leimaa yhtä köykäiseksi.
Miljoona ei ole palkkiona mitään. Kymmenellä tuhannella voi sentään tehdä lomamatkan. Kymmenen miljoonaa on jo jotain, muta ei riitä, pohdiskelee eräs rahanpyörittäjien vähäisimmistä renkipojista.
Kilpailijan edustaja seuraavalta portaalta puolestaan määrittelee merkkikellollaan ja John Lobb Philip II-kengillään keikaroivan Rautavaaran huonosti palkatuksi, sokeasti asiaansa uskovaksi, sanalla sanoen nuoreksi.
Ahneuden huipun lähellekään tässä kirjassa ei vielä päästä. Kaikki keinot ovat silti sallittuja pikavoiton saalistamiseksi.
Kertomuksen taustana on Helsingissä pidettävä EU-kokous, jonka tarkoituksena on jälleen kerran ratkaista Hellenian ongelma. Se on houkutellut paikalle kansainvälisten suurpelureiden asiamiehiä, joiden tavoitteet menevät ristiin.
Joku on saattanut ostaa Hellenian valtionlainoja 20 prosentilla niiden arvosta. Jos Euroopan keskuspankki lunastaa lainat puoleen hintaan, hän saalistaa satumaisen voiton. Toisilla pelureilla on muita kuvioita. Markkinoilta voi ostaa kaikkea, sitä mitä ei ole myynnissä ja myös sitä, mitä ei ole olemassa.
Ilari Rautavaaran tehtävänä on viedä päämiehensä toimeksiannosta Hellenian oppositiojohtajalle hotelliin puolen miljoonan lahjukset. Joku toinen vie koko miljoonan. Kolmas haluaa tämän katoavan kokouksen ajaksi ja neljäs lopullisesti.
Samankin firman johtajat pelaavat toisiaan vastaan ja lopulta lyövät vetoa itseään vastaan.
Karo Hämäläinen ei turhaan yksinkertaista asetelmia, kuten jännäreissä on latteana tapana.
Halutessaan lukija voi keskittyä seuraamaan Ilari Rautavaaran mahtailua viissatasia kylväen pitkin kesäistä Helsinkiä.
PEKKA ALAROTU
Karo Hämäläinen: Kolmikulma.
368 sivua. WSOY.
Ahneuden huipun
lähellekään tässä
kirjassa ei vielä päästä. Kaikki
keinot ovat silti
sallittuja pikavoiton saalistamiseksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
