Karvakorvat saavat näppärissä käsissä uuden elämän

Anne Wirkkala (vas.) tekee korvaläpät tutulta metsästäjältä saamistaan hirvenkorvista. Lisälämmikkeeksi hän on saanut kania opiskelukaveriltaan Synnöve Nenoselta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Pari lammastilallista ja joukko muita käsityöläisiä perehtyy Kemiössä kansanopiston linjalla nahan luonnonmukaiseen työstämiseen.

Ensiksi he keräävät kesällä puun kuoria ja kuivaavat ne. Sitten kuorista tehdään teetä.

Puulaatujen erot selviävät ottamalla maistiaiset snapsilaseista.

Kurssin opettaja, perinnenahkuri Hanna Nore kertoo, että puun kuori on kuin punaviini, molemmissa on tanniinia, ja kuorikin vain paranee vanhetessaan.

Hänen oma suosikkinsa on kuusi. Sen kuoriliemessä parkkiintuneesta nahasta tulee herkullisen suklaanruskeaa.

Perniöläinen lampuri Sonja Ahlroth tuli nahkakurssille omaksi iloksi ja harrastukseksi sekä saadakseen ideoita myyntituotteiksi.

”Lammaskatraassani kiinnitän nyt aiempaa enemmän huomiota myös villan laatuun ja väreihin. Mietin, miten eri villalaadut käyttäytyvät ja miten niitä voisi hyödyntää”, sanoo Ahlroth, joka on kiinnostunut myös riistan, kuten hirvien ja peurojen nahoista.

Orimattilalaista Sue Salmista kiinnostaa kehittää nahkurin taitoja ammattikoulutukseen asti. Kurssilaisille kehkeytyy opista selkeästi lisätienestien mahdollisuuksia.

”Onneksi ilmapiiri on alkanut muuttua, ettei ole enää pelkkää kertakäyttökulttuuria, muovia ja krääsää, vaan arvostetaan esimerkiksi kestävyyttä. Nämä meidän työmme on tehty täysin luonnontuotteilla, mikä on se suurin markkinavaltti”, Salminen sanoo.

Lue myös:

”Supikoira on aliarvostettu”