Lämpötilat heittelehtivät rajusti toukokuussa
Ilmatieteen laitoksen mukaan suurimmassa osassa maata oli toukokuussa hieman tavanomaista lämpimämpää. Vain Keski- ja Pohjois-Lapissa oli tavanomaista kylmempää.
Lämpöoloiltaan toukokuu oli vaihteleva. Kuukausi alkoi tavanomaista kylmempänä, ja sellaisena se jatkui lähes kolmen viikon ajan. Jakso oli paikoin jopa harvinaisen kylmä eli yhtä kylmää on keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Kuukauden alin lämpötila, 16,3 pakkasastetta, mitattiin Kittilässä 5. päivänä.
Lämmin kaakkoisvirtaus muutti säätyypin täysin toukokuun 20. päivän tienoilla. Suurimmassa osassa maata mitattiin hellelukemia, maan etelä- ja keskiosassa paikoin jopa yli 30 astetta.
Korkein lämpötila, 30,8 astetta, mitattiin Heinolassa 19. toukokuuta.
Kylmä koillisvirtaus viilensi sään toukokuun lopulla poikkeuksellisen rajusti, Pohjois-Karjalan Ilomantsissa vuorokaudessa jopa 23 asteella.
Hellepäiviä oli kaikkiaan kahdeksan, kun niitä toukokuussa on keskimäärin kolme.
Terminen kesä alkoi toukokuun puolivälissä maan etelä- ja keskiosassa.
Ilmatieteen laitoksen salamanpaikantimet havaitsivat toukokuussa noin 25 000 maasalamaa, noin kolme kertaa toukokuun pitkän jakson keskiarvoa enemmän. Runsaimmin salamoi maan länsi-, keski- ja kaakkoisosissa.
Maan itäosassa sademäärä oli toukokuussa kaksinkertainen, paikoin jopa kolminkertainen pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna, ja useilla havaintoasemilla syntyi uusi toukokuun sademääräennätys.
Länsirannikolla ja suuressa osassa Lappia sademäärä jäi tavanomaista niukemmaksi.
Havaintoasemista eniten satoi Lappeenrannan Lepolassa, 173,5 millimetriä. Vähiten eli 14 millimetriä satoi Enontekiön Kilpisjärvellä.
Toukokuussa vesitilanteet vaihtelivat paljon.
”Kun kevättulvat olivat Lapissa paikoin keskimääräistä suuremmat, Lounais- ja Länsi-Suomessa virtaamat olivat ajankohtaan nähden erittäin pieniä”, sanoo hydrologi Jarkko Koskela Suomen ympäristökeskuksesta.
Toukokuun lopussa lunta oli enää Käsivarren Lapissa, ja myös jäät olivat sulaneet Käsivartta lukuun ottamatta.
Pohjois-Lapissa Muonionjoella ja Tenojoella vedenkorkeudet nousevat vielä viimeisten lumien sulaessa tuntureilla.
”Tenojoella ja Muoniossa lähipäiville ajoittuva toinen huippu jäänee kuitenkin ensimmäisen kokoiseksi eli lähelle keskimääräistä. Muonionjoen pohjoisosassa Kaaresuvannossa ja Kilpisjärvellä toinen huippu sen sijaan on ensimmäistä selvästi suurempi”, kertoo hydrologi Noora Veijalainen Suomen ympäristökeskuksesta.
Maan etelä- ja keskiosissa vähälumisen talven ja aikaisen sulannan vuoksi pohjaveden pinnankorkeudet ovat suhteessa 10–30 senttiä keskiarvoa alempana. Etelä-Lapissa korkeudet ovat 10–30 senttiä ajankohdan keskiarvoa ylempänä. Keski- ja Pohjois-Lapissa pohjaveden pinnankorkeudet ovat 20–40 senttiä alle ajankohdan keskiarvon.
Maan pohjoisosissa routakerroksen paksuus on monin paikoin vielä 5–20 senttiä.
MAIKKI KULMALA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
