UUTISTAUSTA Virolaisten usko koetuksella

Kevään 2007 tapahtumat muuttivat Viron suunnan.

Niille, joilla ei ollut omakohtaisia muistoja sodista, itsenäisyyden menetyksestä tai kuljetuksista, Viron hallituksen toimet niin sanotun pronssisoturin siirron yhteydessä todistivat, että valtio oli valmis puolustamaan itseään sisäisiä ja ulkoisia vihollisia vastaan.

Kansalaisten tuen saanut toiminta mellakoita ja nettihyökkäyksiä vastaan selittää, miksi maan poliittinen järjestelmä vakiintui kuin taikaiskusta – ja miksi virolaiset ottivat tyynen rauhallisesti vastaan sen taloudellisen katastrofin, jonka Lehman Brothersin konkurssi aiheutti.

Sen jälkeen virolaisten usko omiin poliitikkoihin on ollut kovalla koetuksella.

Kaikki alkoi joulukuussa 2010, kun kävi ilmi, että entinen pääministeri, puoluejohtaja ja Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar oli neuvotellut korkean, KGB-yhteyksistä tunnetun venäläisedustajan kanssa rahalahjoitusten vastaanottamisesta.

Savisaar selitti pyytäneensä rahaa uuden ortodoksikirkon rakentamiseen, eikä häntä vastaan ainakaan toistaiseksi ole nostettu mitään syytettä.

Tapaus lujitti muiden uskoa siihen, ettei Savisaar saa enää koskaan päästä Virossa valtaan. Mutta koska syytteitä ei ole nostettu, se jätti myös epäilyksen siemenen: oliko Savisaar joutunut poliittisten vastustajiensa virittämään ansaan, vai eikö Savisaarta vastaan uskalleta nostaa syytettä.

Uusi takaisku tuli huhtikuussa 2011. Kultamitalihiihtäjä Andrus Veerpalu jäi kiinni dopingin käytöstä ja sai kolmen vuoden kilpailukiellon. Nuoren kansakunnan ikoni tuhoutui yhdellä iskulla, samoin sen usko dopingista vapaaseen hiihtourheiluun.

Kului puoli vuotta, ja joukko johtavan hallituspuolueen nimimiehiä jäi kiinni siitä, että he olivat hyvää henkilökohtausta korvausta vastaan myyneet Tallinnassa asumislupia venäläisille liikemiehille. Vaikka menettelyn mahdollistaneet porsaanreiät on sittemmin tukittu, ihmisten mielistä ei asia ole unohtunut.

Tuorein kriisi iski kuluvan vuoden huhtikuussa, kun johtavan hallituspuolueen entinen kansanedustaja Silver Meikar paljasti puolueiden rahoitusjärjestelmän, josta vuosien saatossa on saattanut tulla maan tapa.

Virossa laki kieltää yrityksiltä puolueiden rahoittamisen – vain yksityishenkilöille se on sallittua. On syntynyt järjestelmä, jossa yritys antaa rahat yksityiselle henkilölle, joka puolestaan siirtää ne eteenpäin. Meikar tunnusti tehneensä tällaisen siirron pääministeri Andrus Ansipin johtamalle Reformipuolueelle ja sopineensa asiasta puolueen silloisen pääsihteerin kanssa.

Tuosta samaisesta pääsihteeristä on sittemmin tullut Ansipin hallituksen oikeusministeri. Hän ilmoitti, ettei ole tehnyt mitään väärää, eikä aio erota.

Ansip antoi lausunnon, jossa piti mahdottomana, että entisen pääsihteerin kanssa olisi mitään sovittu, koska maan suojelupoliisi Kapo kuuntelee kaikkia puheluja ja lukee kaikki kirjeet.

Kaiken älyttömyyden huipuksi valtiovarainministeri Jürgen Ligi antoi lausunnon, jonka mukaan Meikar on paljastuksensa myötä syyllistynyt valtiopetokseen.

Toukokuun lopussa presidentti Toomas Hendrik Ilves vihelsi pelin poikki. Hän ohjasti poliitikkoja pitämään suunsa kiinni, syytti heitä valtion vahingoittamisesta, puolueen edun nostamisesta valtion edun edelle ja määräsi viranomaiset tutkimaan asian perinpohjaisesti.

Ei siis ihme, että virolaiset on vallannut yhteiskunnallinen pessimismi. Lähes puolet ilmoittaa, ettei tiedä, mitä puoluetta äänestäisi, jos vaalit pidettäisiin nyt.

Sisäinen rapautuminen tapahtuu vaaralliseen aikaan. Kenraali Nikolai Makarov teki Helsingin puheessa selväksi, että Venäjä pitää Naton Baltiassa tapahtuvaa puolustussuunnittelua uhkana turvallisuudelleen ja vahvistaa siksi sotavoimiaan Viron rajalla. Duuman ulkoasianvaliokunnan johtoon on noussut Aleksei Pushkov, joka vihaa Viroa, minkä Viron parlamentin ulkoasianvaliokunnan valtuuskunta sai kokea äskettäisen Moskovan vierailunsa yhteydessä.

Avaa artikkelin PDF