Vahva tarina kahdesta kulttuurista
Ihailen lahtelaisen Pasi Pekkolan (s. 1981) kertomisen taitoa, kykyä mennä sisälle vieraaseen kulttuuriin, sen historiaan ja yksityisiin kohtaloihin.
Kyse on Kiinasta. Pekkola on työskennellyt maassa kolme vuotta, joten länsimaisin silmin siilautuva nyky-Kiina saa selityksensä. Sitäkin vahvemmin hän eläytyy köyhän syrjäkylän selviytymisen ehtoihin ennen kulttuurivallankumousta ja sitten sekasorron jaloissa.
Keskeisiä henkilöitä ovat tytöt, jotka lähtevät suurkaupunkiin tilanteen pakottamina, ajautuvat prostituutioon ja rahoittavat kotiväkensä toimeentulon. Kiitoksen sijaan he saavat halveksuntaa.
Xiaolong on tällainen sisukas karaoketyttö, jonka suomalainen eronnut liikemies ottaa vaimokseen. Suomessa syntyy poika Kimi. Kolmikymppisenä hän lähtee Kiinaan etsimään juuriaan, kadonnutta äitiään.
Kyse on klassisesti rakkaudesta, petoksista ja erilaisista kulttuureista tulevien vaikeudesta sopeutua toisiinsa – aihe on siten ajankohtainen.
Pekkola näyttää vahvasti etenkin sen, mitä on kun ihmisen kiihkein päämäärä jää kangastukseksi ja mitä hän pystyy sitä tavoittaessaan tekemään.
Hänellä on vastaavaa kykyä sukeltaa eksoottisen maan elämään kuin Lauri Mäkisellä lähetyssaarnaajista Afrikassa kertovassa esikoisromaanissa Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (Siltala 2015).
Arvelen, että Khaled Hosseinin romaaneihin Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa ihastuneet lukijat nauttisivat Pekkolan tunteita tavoittavasta kerronnasta.
Anelma
Järvenpää-Summanen
Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit. 459 s. Otava
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
