Promillerajan kiristys ei pysäytä rattijuoppoa

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) haluaa rattijuopumuksille lähes nollatoleranssin. Käytännössä se

tarkoittaa nykyisen 0,5 promillen

rajan pudottamista 0,2:een, mikä on

ministerin mukaan alin mahdollinen valvottavissa oleva pitoisuus.

Nollatoleranssia ajetaan kuin käärmettä piippuun, vaikkei edes oikeusministeriö kannata sitä. Maan oikeusoppineiden mielestä promillerajan kiristys ei vähennä rattijuopumusten määrää.

Lisäksi on kummallista, että Kyllönen

väittää rattijuopumusten määrän

lisääntyneen, vaikka oikeusministeriön tilastot kertovat päinvastaista.

Luulisi, että poliitikkoja kiinnostaisi

karsia liikenteestä ennen kaikkea

törkeät rattijuopot ja muut vakavaa piittaamattomuutta osoittavat.

Tähän ryhmään eivät lakipykälät pure. Jos Jamppa haluaa juoda kossua ja ajaa, ei promilleraja häntä pysäytä.

Sen sijaan alkolukko, auton takavarikointi, kortin menetys ja hoitoon ohjaus saattaisivat jarruttaa menoa. Näitä

järeitä, pieneen osaan väestöstä kohdistuvia keinoja on syytäkin kehittää.

Nyt tuntuu kuitenkin, että koko kansaa ammutaan tykillä, kun kourallinen

ihmisiä hölmöilee.

En ymmärrä, miten yhteiskunta

hyötyy siitä, että yhä useampi maltillisesti ajava niin sanottu kunnon kansalainen kärähtää ratista ajellessaan

sunnuntaina mökiltä turhan pitkäksi venähtäneen saunaillan jälkeen.

Siinä missä 0,25 promillen puhaltaminen on ollut aiemmin hyväksyttävää, lasahtaa siitä jatkossa sakot ja merkintä

rekisteriin. Näin yhä useampi joutuu vaikeuksiin muun muassa työnhaussa. Lisäksi autoilijat ovat epätasa-arvoisessa

asemassa, sillä monissa viroissa lieväkin mittarin värähdys johtaa suoraan

kortistoon.

On tutkittu, että väsyneenä ajaminen voi vastata jopa yhden promillen

humalaa. Lisäksi jotkut ajavat huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Miten näihin ongelmiin puututaan?

En tietenkään yritä puolustella alkoholin vaikutuksen alaisena ajamista. Silti mielestäni pitäisi tehdä ero suoran piittaamattomuuden eli ronskissa

kännissä ajamisen ja vahingon välille. Siihen 0,5 promillen raja on omiaan.

Jos promillerajaa halutaan laskea,

voitaisiin harkita pelkkää sakkosanktiota 0,3–0,5 promillea puhaltaville. Sen ylittävät ansaitsisivat sakon lisäksi merkinnän ja kenties vakavampia

seuraamuksia.

Meinaakohan liikenneministeri lisätä poliisien määrää, jotta he ehtivät

pyörittää paperirumbaa, joka syntyy, kun yhä useampi autoilija syyllistyy

lievään rattijuopumukseen? Ehtiikö

poliisi jatkossa ylipäätään pitää nykyisen määrän ratsioita?

Maalla asuvat ovat tässäkin asiassa eriarvoisessa asemassa. Nollatoleranssin

vallitessa harva uskaltaa edes yhden

viinilasillisen jälkeen lähteä kuljettamaan lasta lääkäriin, vaan pitää tilata taksi. Kaikkialla kun ei ole julkista

liikennettä.

Kautta aikain poliitikot ovat halunneet saada nimensä historiankirjoihin.

Promillerajan pudottaminen on siihen vähän turhankin helppo keino.

Toivottavasti liikenneministeri näkee hieman enemmän vaivaa todellisten rattijuoppojen pysäyttämiseksi.

Avaa artikkelin PDF