huidunperä Mahdoton kuntauudistus
Kesken presidentinvaalitaiston on meillä nyt koettu pitkälliset sähkökatkokset seuraamuksineen, taloudellisine menetyksineen. Seurattuamme ulkopuolisina näihin asti kapinoivan ilmaston armoilla elävien maailman muiden asukkaiden kärsimyksiä olemme itsekin joutuneet samankaltaisuutta lähentelevään tilaan.
Ohi ja ylitse näiden uutisten ja presidentinvaalitaistelun on julkisuuskohun aiheuttanut meillä hallituksen suunnittelema kuntauudistus. Syyskuussa se nousi muun muassa Turun Sanomien ansiosta suursensaatioksi.
Syyskuussa poliittisen elämämme käynnistyessä suven hiljaisuuden jälkeen kokoomuksen naisministeri käynnisti hallituksen sisäpiirissä käsitellyn kuntauudistuksen komeaan lähtöön julkisuudessa. Kuntaministeri Henna Virkkunen nousi barrikadille ja julkisti suunnitellun suurmuutoksen.
Turun Sanomat esitteli Virkkusen haluavan uuden kuntajärjestelmän aloittavan toimintansa vuonna 2015. Kuntien määrä esitettiin supistettavaksi nykyisestä runsaasta kolmestasadasta seitsemäänkymmeneen.
Saatiin tietää, että uudistuksen pohjaksi toteutetaan maassa erityiset, menestyvät työssäkäyntialueet ja että vastahakoiset kunnat pakotetaan liitoksiin.
Maan valtalehti ja ruotsinkielistemme Hbl ottivat myös kantaa näihin hankkeisiin. Hallituksen toimet todettiin erityisen koviksi. Maamme kunnat taas enemmän kuin hämmästyivät saamaansa kohtelua.
Uudistus tähtäsi siis superkuntiin. Hallituksen työryhmän suunnitelman arvioitiin valmistuvan jo syksyn aikana, lopulliset päätökset taas tehtäisiin asiasta vuonna 2014.
Nyt on Suomen Kuvalehti puuttunut asiaan. Se on voinut esitellä kuntien suoranaiset tappolistat. Poliittisen oppositiomme tivaama ja odottama, hallituksen työstämä uusi kuntakarttasuunnitelma on nyt komeasti nähtävissä lehden sivuilla. Keskustan puoluesihteeri totesi sen nähtyään, että Suomen kuntapalveluita ei pystytä pelastamaan pääkaupungin kabinettien karttaharjoituksilla eikä isojen hallituspuolueiden johdon riittämättömin tiedoin ja ymmärryksin, kun kyseessä on kunnallisasioiden arki ja todellisuus.
Nyt on todettu, että vallalla oleva kehitys alkoi meillä 80- ja 90-luvuilla, kun valtio ryhtyi vetäytymään sodanjälkeisestä vastuustaan ja luopui kehittämästä maamme pieniä ja keskisuuria keskuksia. Vuonna 2007 kirjoitti asiasta Suomen Akatemian silloinen tutkija tohtori Sami Moisio, Oulun yliopiston nykyinen aluekehityksen professori. Maakunnan valtalehdessä hän totesi, että ”valtion uudistaminen koskee oleellisesti Suomen aluerakennetta”.
Paasikiven ja Kekkosen aikaansaamat investoinnit näille seuduille olivat olleet erityisen tervetulleita. Väestö mielsi valtiojohtoisen teollisuuden aikaansaamisen valtiovallan antamaksi tueksi ja turvaksi.
Asian pani aikanaan liikkeelle Kekkosen kuuluisa kirjanen Onko maallamme malttia vaurastua. Sen seurauksena valtion elvyttävä toiminta käynnistyi maan pohjois- ja itäosissa.
Alueellinen ajattelu eli pienten ja keskisuurten keskusten tukeminen joutui sittemmin kriisiin. Asioita ryhdyttiin perustelemaan globalisaatiolla ja viittaamalla kilpailukykyyn. Niitä tuottivat Moision mukaan valtioin virkamiehet, jotka ”uudistavat valtiota viittaamalla kansainvälisiin käytäntöihin, ja mikä oleellista, niihin uskomalla”.
Kuntamme luokitellaan nyt sen mukaan, millainen rooli niillä on valtion taloudellisen kilpailukyvyn tuottajina. Etelä-Suomen metropolialue on yksi suotuisimmista vaihtoehdoista.
Moisio on todennut, että ”erityisesti maamme pienillä ja keskisuurilla paikkakunnilla ollaan nyt uudistusmyllyn jauhinkivien puristuksessa”.
Kokemukset tehdyistä kuntaliitoksista viittaavatkin siihen, että palvelut karkaavat uusien suurkuntien keskuksiin ja jättävät syrjäalueet heikkenevien liikenneyhteyksien armoille.
Syyskuussa Helsingin Sanomat totesi uutisotsikossaan, että vastahakoiset kunnat aiotaan pakottaa liitoksiin. Turun Sanomat totesi pääkirjoituksessaan: ”Nyt nämä kunnat ovat ryhtyneet kapinointiin.”
Näillä riveillä taas todettiin, että hallituksen suuresta kuntauudistuksesta ”taitaa nousta meillä melkoinen kiista”.
Nyt Suomen Kuvalehti on jatkanut aiheesta suurin otsikoin ja kartoin kolmella aukeamalla ja paljastamalla, että salainen kuntakartta jättäisi maahan vain viidesosan nykykunnista.
Presidentinvaalien jälkeen, oli niiden tulos mikä tahansa, meillä käydään ilmeisesti taisto kuntauudistuksen sisällöstä ja päämääristä. Se tapahtunee etenkin maamme kuntalaiset huomioon ottamalla.
Presidenttiehdokkaillakin on kantansa suuressa asiassa kuten kansalaisilla yleensä. On niitä, jotka ovat kuntaministerimme kannalla ja niitä, jotka tätä kantaansa vahvasti vastustavat.
HEIKINTYTÄR
Kehitys alkoi
80- ja 90-luvuilla, kun valtio ryhtyi vetäytymään
sodanjälkeisestä vastuustaan
ja luopui
kehittämästä maamme pieniä
ja keskisuuria
keskuksia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
