Suomi voi poimia työmarkkina-uudistukseen vinkkejä muualta

Nuorten työpajat ovat alle 25-vuotiaille, työttömillenuorille tarkoitettujatyöharjoittelupaikkoja.Yksi työpajoista onHämeenlinnan 4H-yhdistyksen työpaja Pinna. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

Suomella on paljon opittavaa Tanskassa, Saksassa tai Ruotsissa tehdyistä työmarkkinauudistuksista. Suomikin on eurooppalaisittain menestynyt työmarkkinoiden uudistajana, todetaan työ- ja elinkeinoministeriön tuoreessa selvityksessä.

Suomen työmarkkinauudistuksia moititaan ”kerrallisiksi” ja ”kapea-alaisiksi”. Ongelmallista on myös jatkuvuuden puute. Hallituksen vaihtuessa neljän vuoden jälkeen tavallista on käynnistää uusi työmarkkinauudistus.

Selvityksessä suitsitaan myös poliittisia päätöksentekijöitä, sillä päätöksillä ei ole työmarkkinateoreettista pohjaa, eikä uusia alan tutkimustuloksia hyödynnetä. Pikemminkin tutkimuksilla yritetään pönkittään valittua linjaa.

Kansainvälisiä työmarkkinauudistuksia vertailevaa raporttia esiteltiin torstaina ministeriön tutkimusjohtajan Heikki Räsäsen sekä neuvottelevan virkamiehen Johanna Alatalon johdolla Helsingissä.

Asiapaperi luovutettiin työministeri Lauri Ihalaiselle (sd.) hallituksen jatkopohdintojen tueksi.

Ihalainen lupasi, etteivät evästykset jää pöydälle pölyttymään. Valtioneuvosto aikoo jo ensi viikon iltakoulussaan pohtia Suomen työpolitiikan uutta linjaa sekä työelämän kehittämisen strategiaa.

Ihalainen huomautti, että Suomessa on puututtava etenkin kasvavaan nuorisotyöttömyyteen. Myös nuorten sekä ikääntyneiden työllisyysastetta on hinattava ylös. Maahanmuuttopolitiikassa Suomella on myös muilta paljon opittavaa.

Vastaavasti suomalaisesta muutosturvasta tai käyttöön otettavasta nuorten yhteiskuntatakuusta ollaan kiinnostuneita myös muualla EU:ssa, hän mainitsi.

Neljässä vertailumaassa pääosa työmarkkinauudistuksista on viety läpi 2000-luvulla. Kaikki maat ovat menestyneet hyvin huolimatta työpolitiikan erilaisista sisällöistä.

Työmarkkinatoimien tulokset ovat nähtävissä eri maiden työttömyys- ja työllisyysluvuissa. Etenkin nuorten ja ikääntyneiden työllisyysasteet vaihtelevat.

Esimerkiksi korkean työttömyyden Tanskassa herättiin jo 1990-luvun alkupuoliskolla, jolloin muun muassa lisättiin työttömien aktivointitoimia ja tiukennettiin työttömyysturvaa.

Tanska tunnetaan sittemmin joustoturvan mallimaan. Työtön saa hyvän perusturvan, mutta vastaavasti aktivointitoimia on paljon. Myös työsuhteen aloitusta ja lopetusta koskevia ehtoja on löyhästi säännelty.

Tanskassa eläkeikää on nostettu ja myös varhaiseläkejärjestelmiä tiukennettu. Toisaalta eläkeiän kynnyksellä olevia on myös houkuteltu pysymään töissä. Kokopäivätyötä tekevät 60–64-vuotiaat saavat veroedun.

Eläkeläisille sen sijaan työnteko on tehty tavallisesta edullisemmaksi.

Saksan työmarkkinauudistuksista on kohistu Suomessa viime vuosi. Niin sanotuilla Hartz-reformeilla (2003–2005) maan kilpailukykyä on sparrattu kovaan iskuun.

Työllisyyspolitiikan parantamiseksi esimerkiksi maan työvoimapalvelut ulkoistettiin yksityisille toimijoille. Myös työttömien aktiivitoimia lisättiin ja työttömyysturvan tasoa ja kestoa alennettiin. Työttömille jaettiin myös koulutusseteleitä.

Yrityksiä kannustettiin työllistämään minimipalkalla (400–800 euroa) alentamalla näiden palkkojen sosiaaliturvamaksuja. Työtyösuhdeturva puolestaan jätettiin vain yli 10 hengen yrityksille.

Räsänen katsookin, että työmarkkinapolitiikan jatkuvuudella on ollut tärkeä rooli Saksassa, koska uudistukset ovat olleet käynnissä jo yli kymmenen vuotta.

STTK:n pääsihteeri Leila Kostiainen kommentoi, että monet saksalaiset uudistukset eivät sovellu ollenkaan Suomeen. Pikemminkin suomalaisesta lomautusjärjestelmästä olisi syytä ottaa muualla Euroopassa oppia.

Englanninkielinen tutkimus on TEM:in verkkosivuilla.

JANNE IMPIÖ

Avaa artikkelin PDF