huidunperä Arki ja asiallisuus päivän valtit
Viime aikoina monet ovat panneet merkille, miten käytännöllisyys, asiallisuus ja arki antavat leimansa tämän päivän yhteiskunnalle. Samalla on kadonnut kansakunnan myönteiseen elämänmenoon aikaisemmin kuuluneita tuttuja, suosittuja, juhlaviakin ilmiöitä.
Muuan muutosesimerkki on kansakunnan pukeutumiskulttuuri.
Maatalousvaltaisen yhteiskunnan materiaaleja olivat aikanaan kotoinen villa ja pellava. Vaatteet olivat myös käsityötä.
Sitten meillä oli pieni yläluokkamme, säätyläiset pukeutumisineen.
Kun menneinä vuosikymmeninä nuori lehtimies aloitti uransa kotimaakunnan lehden toimituksessa, hän joutui hankkimaan lounaspuvun eli juhlavan päiväpuvun takkeineen, harmaanmustine raitahousuineen. Asu tarvittiin, kun edessä oli seudulla vierailevan valtakunnanpoliitikon haastattelu ja maakunnallisen juhlatilaisuuden seuranta.
Kun puoli vuosisataa myöhemmin nuori agronomi aloitti ensimmäisessä työpaikassaan ja oli saanut airueen tehtävän järjestönsä juhlassa, hän puolestaan joutui hankkimaan saketin.
Muistetaan myös, miten ministerit Svinhufvudia ja Kyösti Kalliota myöten maatalousnäyttelyitä avatessaan olivat saapuneet tilaisuuteen sakettipuvussa silinterihatun kera.
Aikanaan tunnettiin myös tietyt kotirouvat. Heidän asianaan oli seurata aviomiestä eri tilaisuuksiin, ja asun tuli olla edustava ja muodikas.
Sitten, 1960-luvulla, sotien jälkeen, tapahtui melkoinen muutos. Amerikasta levisi uusi käytäntö: miesten päiväkäyttöiset juhlapuvut korvautuivat nyt tavallisin, tummin puvuin.
Tapa levisi myös Eurooppaan Suomea myöten.
Päähinerintamalta taas alkoivat hävitä hatut eli miesten laajalieriset borsalinot, komean miehisyyden tunnukset ja naisilta koristeelliset lieri- ja kukkahatut.
Lippiksistä tuli tämän maan yleispäähine.
Kotirouvailmiö taas siirtyi historiaan, kun naisten koulutus piteni ja lisääntyi ja osallistumisensa yhteiskunnan työelämään ja luottamustehtäviin johtopaikkoja myöten laajeni.
Naisten ja miesten välinen kilpailu työstä, arvoista ja asemista käynnistyi. Naiset alkoivat selviytyäkseen omaksua miehisen pukeutumisenkin. Hamekulttuuri väheni.
Tänään kansainvälisen politiikan huipulla naisten yksinkertaisen asiallisen pukeutumisen ja hiusmuodin esimerkkiä antavat varsinkin suurvaltojen johtavat naiset, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton.
Kun Suomi oli nuori, vasta itsenäistynyt tasavalta, juhla- ja pukeutumiskulttuuria noudatettiinkin ja vaalittiin tarkasti.
Sittemmin kehitys on vienyt suurpiirteiseen käytännöllisyyteen. Se näkyy nyt pukeutumisen asiallisuudessa ja jopa myös juhlapuhekulttuurissamme.
Harkitusta ja juhlavasta, korkean aatteellisesta kaunopuheisuudesta on siirrytty asiatyyliin.
Aikanaan suositut valtakunnalliset puhekilpailut ja vuoden puhuja -valinnat ovat samalla nyt mennyttä vaihetta. Todisteeksi tästä ajasta julkaistiin aikanaan sarjoja parhaista puheista. Kiintoisaa tutkittavaa ne tapasivat olla varsinkin uraansa rakentavalle nuorelle polvelle.
Tänään eletään asiallista arkea, jos toki juhlatilatkin kuuluvat asiaan kansalaisten elämässä.
Kohteliaisuudet ja muodollisuudet teitittelyä myöten ovat nyt jääneet vähemmälle.
Kirjeitten alku- ja lopputervehdykset on minimoitu reippaasti sanoihin hei ja moi. Myyjät sinuttelevat kaupassa asiakkaita, jopa lääkärit ja potilaat toisiaan.
Kaikki eivät enää noudata tuttua tapaa ja avaa vieraanvaraisesti oveaan määrävuosia täyttäessään tutuilleen. Varsinkin se herättää huomiota, että kuolinilmoitukset julkaistaan useimmiten vasta, kun omaisten lähipiiri on jo saattanut vainajan viimeiseen lepoon.
Kiintoisaa on seurata nykyhallituksemme kulttuuriministerin, vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen toimintaa. Ruotsinkielistemme valtalehti toteaa äskeisessä pääkirjoituksessaan ministerin suhtautumisen kotimaiseen kulttuuriimme jopa ilkeileväksi.
Kun pääkaupungin Musiikkitalo vihittiin, niin kertoo teksti, ministeri lähti koripallo-otteluun Liettuaan. Kun Savonlinna nyt juhlii suosittuja satavuotisia oopperajuhliaan, ministeriä ei seudulla näy. Mieluiten hänen tukeaan näyttää saavan saa arki, urheilu ja populaarikulttuuri.
Ministerin kuva kulttuuristamme on vinoutunut lehden pääkirjoitus toteaa. Aiheellisesti jatko sitten kuuluukin, että olisi vapauttavaa, jos ministeri ilmestyisi vaikkapa johonkin Espoon vanhan kirkon öisistä urkukonserteista. Se antaisi lämmittävän ja tervetulleen viestin niille, jotka ovat alkaneet ihmetellä, miten ministeri maansa asioista todella ajattelee.
Heikintytär
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
