Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Meillä on pallo hukassa

    Sosiaali- ja terveyspalvelut vetävät puoleensa välistävetäjiä, välikäsiä ja verokikkailijoita, kirjoittaa Pekka Lindholm. Jaana Kankaanpää
    Sosiaali- ja terveyspalvelut vetävät puoleensa välistävetäjiä, välikäsiä ja verokikkailijoita, kirjoittaa Pekka Lindholm. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkisto

    Suomessa saa korkeatasoista sairaanhoitoa, ja terveyspalveluissamme on paljon hyvää, josta saamme olla kiitollisia. Väestön elinikä kasvaa yhdellä vuodella joka neljäs vuosi. Siitä kannattaa maksaa, vaikka se on kestävyysvajeen eräs keskeinen tekijä.

    Tämän rinnalla on asioita, joita ei voi ymmärtää eikä hyväksyä.

    Sosiaali- ja terveyspalveluissa liikkuu eniten rahaa. Siksi ala vetää kuin hunaja parvittain välistävetäjiä, välikäsiä ja verokikkailijoita. Vaaleista toiseen vajoamme yhä syvemmälle. Kohtuus ei riitä kenellekään.

    Kun lainsäädännöllä ei pureta palveluja ja valtionosuuksia leikataan kunnilta, kunnissa on ajauduttu hallitsemattomaan tilanteeseen.

    Valtion vähäinen osallisuus ja tuki alueellisessa toiminnan kehittämisessä ja valvonnassa ovat yhdessä muokanneet otollisen maaperän markkinoille. Mukaan tulee jatkuvasti lisää veroparatiisiyrityksiä ja muita kähmijöitä. Ne ulottavat lonkeroitaan sinne missä raha liikkuu.

    Nyt ne ovat mukana kilpailemassa sote-rakennushankkeista ja haluavat tarjota palveluita rakentamissaan tiloissa. Jos ei tänään, niin huomenna lääketeollisuus, lääkäri- ja sosiaalipalvelut, alan rakennustoiminta ja palvelutilojen vuokraus ovat verkottuneet ja pelaavat samassa joukkueessa.

    Tietoisesti tai tietämättä liika puoluetuki, ammattijärjestöjen jäsenmaksuvarat, eläkeyhtiöiden sekä ahneiden ja lyhytnäköisten varat ohjautuvat sijoitusyhtiöiden kautta tähän tuottoisaan toimintaan.

    Missä on reilu, kansan tarpeista lähtevä politiikka? Missä reilu yrittäminen?

    Menestymisessä palveluiden tasoa ja saatavuutta merkittävämpää on verokikkailu. Julkinen palvelutoiminta ja kotimaiset, Suomeen veroa maksavat kunnialliset yritykset eivät voi tasavertaisesti kilpailla yritysten kanssa, joille on laillisesti sallittu verokikkailu.

    Yhtenäisestä valtakunnallisesta tietojärjestelmästä pyydetään tähtitieteellistä hintaa. Ylhäältä tulevin säännöksin ohjataan keskittämistä ja pakotetaan paikallisella tasolla purkamamaan vuosia kehitettyjä ja moitteettomasti toimivia järjestelmiä.

    Viimeisin karmiva esimerkki tästä on ensihoidon siirtyminen sairaanhoitopiirien vastuulle ja suuryritysten tuotettavaksi. Yhtä vastuutonta kuin alkusammutuskaluston siirtäminen sadan kilometrin päähän.

    Kehittämisen tunnusmerkit ovat hukassa, jos palvelu huononee ja kustannukset nousevat yli sietokyvyn.

    Kunnat ovat neuvottomia ja valtio vetäytyy taka-alalle ”kyllä se siitä” -periaatteella. Kunnat nostavat kädet pystyyn ja ainoana ulospääsytienä on palveluiden ulkoistaminen. Asioita ei ratkaista enää järjellä vaan rahalla.

    Veronmaksajan on nyt syytä kysyä: Miksi valtio voi sallia tällaisen toimintaympäristön? Miksi yrittäjien etujärjestöt eivät puolusta Suomeen veroa maksavien ja yhteiskuntavastuunsa tuntevien yritysten etua ja tasa-arvoa?

    Miksi kansalaisten lailla säädetty yhteiskuntavastuu on tiukempi kuin yritysten? Mitkä ovat ne tahot, jotka tästä hulluudesta hyötyvät, eivätkä halua siihen puuttua?

    Kukaan ei pysty ottamaan palloa haltuun. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisella (sd.) on oikeansuuntainen vaisto, mutta pallon heittäminen kunnille ei osoita rohkeutta.

    Muut ministerit pyörittävät asiaa ja selittävät, ettei kunnissa osata vielä kilpailuttaa. Pääministerille sote-palvelujen ulkoistaminen ei ole koulutaksikyytiä kummempi asia. Välinpitämättömyyttä ei tarvitse antaa anteeksi hallitukselle, eivätkä muut puolueet tarvitse synninpäästöä eivätkä vastuuvapautta edellisistä työvuoroistaan.

    Asian voi korjata vain se taho, jolla on valtaa ja tahtoa sen käyttämiseen.

    Ps. Arkkiatri Arvo Ylpön ansiosta meillä saatiin lapsikuolleisuus kuriin ja meillä oli maailman terveimmät lapset. Olemme koulujärjestelmämme tuloksellisuudessa ensimmäisellä tilalla maailmassa. Tästä huolimatta nuorten syrjäytyminen on paha kansallinen ongelmamme.

    Jotain voi oppia menneestä. Kaikkea hyvää ei tarvitse hävittää.

    Pekka Lindholm

    emeritus kunnanjohtaja Perho

    Avaa artikkelin PDF