KANSAN SUUSTA Töppöstä toisen eteen
Oltiin kaverin kanssa lenkillä Helsingissä eräänä iltana. Kaisaniemessä vastaan tuli paikallisten puistojen asiantuntijalta näyttävä mies. ”Oisitte lähteny aikasemmin, nii ei tarvis juosta”, hän huusi peräämme.
Ennen vanhaan matkalle lähteminen merkitsi usein sitä, että laitettiin töppöstä toisen eteen. Pitkien patikkataipaleiden maasta on tullut suuria kävelijöitä kuten Valentin Kononen, Sari Essayah ja Elias Lönnrot.
Eurassa tiedettiin, että kävellen kauas keritään, juosten pian väsytään. Sunnuntaijuoksijat yhtyvät tähän, ultrajuoksijat eivät.
Kävelemistä suositaan myös talouselämässä. Kun yrityksiä virtaviivaistetaan, työntekijöitä laitetaan kilometritehtaalle. Kilometritehtaalla kuljetaan apostolin kyydillä eikä palkka juokse.
Juoksijan kannattaa pysähtyä ainakin vessahädän tullen. Juosten kustu on sekundaa, mutta tuskinpa ”kävellen pissitty” olisi laadultaan paljoa parempaa.
Tanskalaistutkimuksen mukaan kova juokseminen on yhtä vaarallista kuin sohvalla löhöileminen. Kuuluisin varoittava esimerkki liiallisen juoksemisen vaaroista lienee 2 500 vuoden takaa.
Tarinan mukaan sanansaattaja Feidippides juoksi Marathonista Ateenaan kertomaan voitosta, jonka kreikkalaiset olivat persialaisia vastaan saavuttaneet. Sen jälkeen mies, jonka nimi muuten merkitsee ”hevosta säästävää”, kaatui kuolleena maahan.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
