Lauttaojan kaivospiirin toiminta loppuu
Juha Kauppinen Saksalainen Kasper von Wuthenau on viettänyt kesät Lapin kullan parissa jo vuodesta 1989. Tankavaaran kultakylässä kullankaivuukulttuurin tulevaisuus huolettaa. Taustalla Sami ja Marko Touru, edessä Pertti Sukuvaara. Kuva: Viestilehtien arkistoSODANKYLÄ (MT)
Lauttaojan kaivospiiriin kuuluu kymmenen osakasta. Myös Lauttaojan kaivospiirin toiminta loppuu kaivoslain vaikutuksesta.
Lauttaoja sijaitsee Tankavaaran kultakylän välittömässä läheisyydessä.
Tankavaarassa on järjestetty myös kullanhuuhdonnan SM- ja MM-kisoja. ”Onhan koko kisojen idea lähtenyt Tankavaarasta Erkki Kaikkosen ja Lapin kullankaivajain liiton synnyttämänä” huomauttaa Tanka-Kulta osakeyhtiön enemmistöosakas Pertti Sukuvaara.
Tankavaaran kultakylässä on Kultamuseon lisäksi majoitus- ja ravintolapalveluja.
Kaivospiirin eteläosa on kansallispuiston alueella, joten koneellinen kullankaivu on kielletty.
”Pohjoisosassa, puistoalueen ulkopuolella, kaivettiin kaivinkoneella viime vuonna tuhat kuutiota maata”, Seppo Mauno arvioi.
Mauno asuu puolet vuodesta Lauttaojalla ja toisen puolen Tankavaarassa. Hän on kaivanut kultaa 40 vuotta, osallistunut 36 kullanhuuhdonnan MM-kisaan ja aikoinaan myös imuroinut kultaa sukeltamalla jokien pohjia.
”Yksi asia on kaduttanut – etten lähtenyt kullankaivajaksi aikaisemmin.”
Matkalla Lauttaojalle geologi ja Tankavaaran opas, Kasper von Wuthenau, kertoilee kullan synnystä ja mistä sitä pitäisi löytyä.
Von Wuthenau on vuodesta 1989 asti saapunut Lapin kullan perässä kesäisin pohjoisimpaan Suomeen.
Hän tuli aikoinaan kyselemaan Lapin kullasta Tankavaaraan. Yhteisymmärrystä ei aluksi meinannut löytyä, mutta lopulta hän sai käteensä pullon nelosolutta.
”Kasper on niitä kultamaiden elinkautisia. Hän tulee toukokuun puolessa välissä sandaalit jalassa ja asuu kesän lämmittämättömässä mökissä. Joka aamu hän käy uimassa lammessa. Saunomaan Kasper on opetettu heti alussa”, Sukuvaara tokaisee.
Von Wuthenaun normaali päivä sisältää myynti- ja opastustyötä. Hän on itse opetellut tekemään suuremmista hipuista koruja ja hankkinut niiden leimausoikeuden.
”Kultaa myydään jonkin verran sulatettavaksi. Yksityisihmiset ostavat hippuja. Luonnonmukaisesti kaivettu kulta voidaan myydä myös ekokultana.”
Syyskuun puolessa välissä hän lähtee takaisin Saksaan ja markkinoi siellä eri joulumessuilla Lapin kultaa sekä samalla Lapin taikaa ja lumoa.
”Pinnassa oleva vaalea kivi on kevyttä. Sen alla on niin sanottu maksumaa”, von Wuthenau kertoo lappaessaan maata ämpäriin.
”Kultapitoisessa maassa on 0,2 grammaa kultaa tonnissa. Jos kultaa on 0,5–2 grammaa tonnissa, on lapiokaivu vielä kannattavaa.”
Vaskauksen jälkeen ämpärillisestä maata jää käteen yksi noin 20 milligramman hippu ja toinen ”hengetön”.
”Kullankaivajien lukumäärä on vähentynyt, mutta kiinnostusta kullankaivuuseen riittää edelleen”, pohtii von Wuthenau.
Itse kullan lisäksi luonto ja kiireetön elämäntapa houkuttavat.
”Kullankaivajien keski-ikä on lähellä 60 vuotta. Nuoret aloittavat kaivun 50-vuotiaina”, Sukuvaara arvioi.
”Kimmoke saadaan yleensä jo lapsena ja sitä elätellään työ- ja perheuran rinnalla, kunnes sille antaudutaan kesiksi tai ainakin kesälomiksi sitten, kun perhe-elämä ja ura ovat jo seestyneet”, hän jatkaa.
Sami ja Marko Touru aloittelevat kullankaivuuta kolmatta kesää Lauttaojalta vuokraamassaan kaivupaikassa.
”Ensimmäinen viikko kannattaa istua nuotiolla ja kuunnella vanhojen kullankaivajien juttuja. Samalla voi onnistua poimimaan tärkeitä oppeja kullankaivusta. Vodkapullo auttaa sisällepääsyssä”, he neuvovat.
”Päivässä saa huuhdottua 60–70 ämpärillistä. Suuri osa työstä on maan siirtoa ja vain pieni osa itse huuhdontaa. Yleisimmin kullankaivajat sanovat löytäneensä alle puoli litraa kultaa. Tämä tarkoittaa siis alle kymmentä kiloa.”
LAURA KYLMÄMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
