Ympäristötuen kohdennus vielä auki
Suomen esitys vuosien 2015–2020 maaseutuohjelmaksi on vielä viimeistä silausta vailla. Esityksen piti tulla valtioneuvoston hyväksyttäväksi jo toissa viikolla, mutta se näyttää ehtivän käsittelyyn vasta kehysriihikiireiden jälkeen ensi viikolla.
Viivästykseen on maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok.) mukaan kaksi syytä. Ensinnäkin hallituskumppanit tarvitsevat aikaa perehtyäkseen noin 350-sivuiseen pakettiin.
Toiseksi ministeriö pohtii vielä ympäristökorvauksen erityisen kohdentamisalueen rajausta.
Toissa viikolla tulleiden tietojen mukaan rajausta oltiin muuttamassa niin, että B-alueen pohjoisosat tulisivat mukaan kohdentamisalueeseen, kun taas Pohjois-Pohjanmaan rannikkokunnat jäisivät pois.
MTK on halunnut vielä tiukemman rajauksen. Perusteluna on tuen kohdentaminen ympäristön kannalta arimmalle alueelle. Samalla jäisi enemmän rahaa muualla maassa maksettaviin korvauksiin.
Maaseutuohjelmassa säädetään muun muassa ympäristöohjelmasta ja lfa- eli luonnonhaittakorvauksesta.
Kotieläintilaksi tullaan ministeriön esityksessä lukemaan tilat, joilla on vähintään 0,35 eläinyksikköä peltohehtaaria kohti. Aiemmin vaatimus on ollut 0,2. Ministeriön alkuperäinen esitys oli 0,4. MTK esitti rajaksi 0,3.
Luomutiloilla vaatimus on lievempi.
Ministerin ja MTK:n johtokunnan tapaamisessa perjantaina johtokunnan jäsenet olivat huolissaan ympäristö- ja eläinten hyvinvointikorvausten pienuudesta ja osin käytännölle vieraista vaatimuksista. Vaarana on, että aiempaa vähemmän viljelijöitä sitoutuu ohjelmiin. Se antaisi väärän kuvan viljelijöiden halusta toimia ympäristön ja eläinten hyväksi, sekä johtokunnan jäsenet että ministeri totesivat.
Ministeri Koskinen sai MTK-tapaamisessa vastattavakseen kysymyksen, mitä hän sanoo nuorille viljelijöille.
Koskinen sanoi lähtevänsä siitä, että ihmisellä on yksi elämä. ”Se kannattaa käyttää siihen, mihin on palava halu. Jos se on maatalousyrittäminen, se on hieno asia.”
Ministeri myönsi, että maatalouden kannattavuus on ollut heikko. Hän kuitenkin muistutti, että siitä huolimatta on hyviäkin esimerkkejä viljelijöistä, jotka ovat pärjänneet.
Kymmenisen vuotta sitten tutkimus kertoi pärjääjien olevan yrittäjähenkisiä, yhteistyökykyisiä ja kokeilunhaluisia. Koskinen uskoo, että niillä ominaisuuksilla on mahdollisuus pärjätä vastakin.
”Joskus voi tosin tarvita onneakin.”
HEIKKI VUORELA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
