Rukiit kotimaasta
Kun maassamme liikkuu kesäisin, niin aika harvoin osuu peltomaisemissa silmiin ruispelto! Rehuviljaa on paljon, etenkin ohraa. Sitä riittää vientiin satoja miljoonia kiloja vuosittain.
Ruista sen sijaan on ollut melko vähän viime vuosikymmeninä. Kotimaisen osuus ruisleivästämme lienee puolet, jopa vähemmänkin. Ruisleipää haluan syödä, pidän siitä monista syistä – ei vähiten terveyssyistä. Tiedän kuitenkin sen pääosin olevan leivotun tuontirukiista!
Ruisleivästä – joka ei kaupan hyllyllä ole halpaa – on viljelijän saama osuus ihmeteltävän pieni. Silti rukiin viljely ei saa siipien alle tukien maksajan katsetta, puhumattakaan julkista huomiota politiikkojen puheissa!
Onko aina vain jatkuttava näin? Rukiin viljely kyllä onnistuu Suomessa.
Takavuosikymmeninä muistan rukiin arvostuksen olleen suurempi. Esimerkiksi sota-aikana isoisäni esitteli minulle, pikkupojalle, ylpeänä ruislaaria ja sanoi, että ruista pitää olla varastossa pahanpäivän varalle.
Nyt ovat ajat muuttuneet, mutta nykyistä tuntuvasti suurempi osuus ruisleivästä on hyvä olla kotimaista tuotantoa.
Eläkeläinen
Tuusula
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
