Lapualaisviljelijä: Sirpaloitunut asutus ja maatalous ovat huono yhdistelmä – valituksen aiheena voi olla jopa kuivuri

Levittäytyvä asutus aiheuttaa maataloudelle haittaa, sanoo lapualainen Jussi Talvitie. Kuva: Jaana Kankaanpää

MT kertoi maanantaina valtion hellittävän otettaan kuntien kaavoituksesta. Kunnasta riippuen rakentaminen haja-asutusalueille saattaa vapautua nykyisestä.

Maaseudun asukkaiden ja maanomistajien voisi kuvitella ilahtuvan lisääntyvästä vapaudesta, mutta kolikolla on kääntöpuolensakin. Lapualainen viljanviljelijä Jussi Talvitie pitää keskitettyä rakentamista parempana ratkaisuna.

"Sirpaloitunut asutus ja maatalous ovat huono yhdistelmä", Talvitie toteaa.

Talvitien maatila sijaitsee kolmen kilometrin päässä Lapuan keskustasta. Asuinrakentaminen on edennyt alueella sekä poikkeuslupapäätöksin että kaavan kautta.

Tilan lähellä on uusi, pellolle rakennettu asutusalue 100 metrin päässä. Lähin uudistalo sijaitsee 50 metrin päässä kuivurista.

Entä sitten?

Talvitie muistuttaa laista naapurustosuhteista.

"Et omalla toiminnalla saa aiheuttaa kohtuutonta rasitusta naapurille. Se tarkoittaa, että maataloustoimintaa voi joutua muuttamaan, kun alueelle tulee asutusta."

Harmittomalta vaikuttava kuivuri esimerkiksi tuottaa pölyä ja melua, mikä voi saada herkkänahkaisen asujan valittamaan. Talvitie kertoo seuranneensa Ruotsin tilannetta. Siellä asutuksen lähellä sijaitsevia kuivureita on kielletty käyttämästä öisin.

"Ei auta, että maataloustoimintaa on ollut ennen asutusta. Jos joku alkaa valittaa, joudut muuttamaan omia toimintojasi."

Talvitie kehottaa viljelijöitä seuraamaan kaavoitusta tarkkaan ja vaikuttamaan merkintöihin. Hän sai läpi kaavaan merkinnän tilapäisestä ympäristöhaitasta 120 metrin säteellä kuivurista.

Asutuksen laajeneminen maatalousalueella vaikeuttaa myös maatilojen kasvutarpeita.

Varsinkin eläintilat joutuvat rakentamaan uusia tuotantotiloja syrjemmälle uudisasutuksen paineessa.

"Asutuksesta tulee intressiristiriitoja ennemmin tai myöhemmin. Talon rakentaja ehkä ymmärtää asuvansa eläintilan vieressä. Kun talo menee myyntiin, asia tulee seuraavalle omistajalle yllätyksenä: Jumalauta, sehän haisee!"

Talvitie antaa lisää esimerkkejä. Peltoalueilla ojien rumpuputket mitoitetaan siten, että ojan ylivalumaa arvioidaan sattuvan kerran 20 vuodessa.

Asutusalueella mitoitusvaatimus on paljon ankarampi, sillä ojien sallitaan tulvia laskennallisesti vain kerran 100 tai 250 vuodessa.

Maankäytön muutokset lisäävät myös ojien veden määrää, kun maata peittyy asfaltin ja muiden läpäisemättömien pintojen alle.

Se tarkoittaa lisäkustannuksia, kun ojien kunnostus tulee eteen. Laskun maksavat peltojen omistajat.

Maankäytön muutoksesta aiheutuvat kustannukset tulisi ottaa huomioon kaavoituksessa, ja ojat pitäisi myös kirjata rasitteeksi niihin rajoittuville kiinteistöille, Talvitie ehdottaa. Muuten saatetaan yllättyä, kun kaivuri myllää ojaston kunnostuksen vuoksi jonkun puutarhamaalla.

Pelkkä pelto puutarhan vieressä voi jo aiheuttaa hankaluuksia. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä voi joutua rajoittamaan.

Talvitien mielestä on selvää, että kaikenlaiset yhteentörmäykset lisääntyvät, kun asutus leviää maatalousalueille. Maatalousmaan hupeneminen rakentamisen alle on itsessään ongelma, jota ei Suomessa ole riittävästi huomioitu.

Talvitie pitäisi maankäytön suunnittelun valtiolla, koska kunnallisen päätöksenteon pienet piirit voivat tuottaa huonoja ratkaisuja.

"Jos rakentaminen on säädeltyä, se on maatalouden harjoittajan turva. Asutuksen keskittäminen on erittäin hyvä asia. Varataan tietyt alueet maataloudelle, ja huolehditaan että sinne voi tulevaisuudessakin rakentaa maatalouden suuryksikköjä. Jos saadaan rakentaa kuinka sattuu, haasteet lisääntyvät."

Lue myös:

Valtio vähentää ohjaustaan kuntien kaavoitukseen – vaatimus maaseudun rakentamisen tiivistämisestä poistuu