Navetan pienuus yllätti äidin...
Heikki Kuparinen selittää, miten lypsimet toimivat. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoVarsinkin laiduntaminen kiinnostaa vieraita. Kuparinen kertoo lehmien pääsevän ulos touko–kesäkuun vaihteessa. ”Laidunkautta odotan itsekin. Se on hienoin aika tässä työssä.”
Kun äiti kyselee, Matilda seisoo hiljaa ja tuijottaa edessään olevia sarvipäitä hiukan kauhistuneen näköisenä. ”En tiennyt, että ne ovat noin valtavia. Päätkin hirveän isoja.”
Ulos lähtiessä Hietanen kysyy vielä, voisiko tilalta ostaa maitoa omaan astiaan. Kyllä se sopii, Kuparinen kertoo.
Sitten siirrytään kahvipöytään, ja kysymyksiä riittää edelleen.
Käy ilmi, ettei navetassa ole kameravalvontaa, vaikka sellainen monella tilalla on.
Kirjallisten töiden suuri määrä hämmästyttää Hietasta. Esimerkiksi se, että jokainen poikiminen ja poisto pitää heti ilmoittaa eläinrekisteriin.
Entä kiintyykö hoitaja lehmiin?
Kyllä kiintyy, Kuparinen vastaa. Lehmän luonne on tärkeä, ja jotkut yksilöt erottuvat muista. Kuten Kuparisen taannoinen lempilehmä, iso ja rauhallinen ”Nalle”.
Jälkikäteen Hietanen toteaa, että päivä oli mukava. ”Yllätyin, kuinka kivaa oli!”
Navetta ei ollutkaan iso ja steriilin oloinen vaan kotoisa, vähän sellainen kuin entisaikaan.
”Ja lehmillä näyttää olevan asiat hyvin.”
SATU LEHTONEN
Perjantaina 10. toukokuuta 2013
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
