Saamelaistutkija pitää ääntä alkuperäiskansan oikeuksista
Saamelaisten tapa harjoittaa poronhoitoa on liikkuva. Porot kulkevat pohjoisessa valtioiden rajojen yli. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoTAMPERE (MT)
Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkijan Antti Aikion mukaan saamelaisten oikeuksien turvaamiseksi tarvitaan kouriintuntuvaa lainsäädäntöä.
Tutkija puhui perjantaina Pohjoismaiden keskustanuorten (NCF) seminaarissa Tampereella.
”Nyt saamelaiset tunnistetaan omaksi kulttuuriseksi erityisryhmäkseen ylätasolla, muttei käytännön lainsäädännössä.”
Tunnistamattomuus aiheuttaa ongelmia erityisesti perinteisen saamelaisen porotalouden harjoittamisessa.
”Perinteinen saamelainen poronhoito on käynyt hyvin vaikeaksi. Se perustuu liikkuvaan elämäntapaan, jossa eläimet viettävät vain lyhyehköjä aikoja yhdellä alueella. Tämä on ympäristöllisesti kestävää, sillä arktinen luonto on haavoittuvaa”, saamelaistaustainen Aikio taustoittaa.
”Poronhoidon paliskunta-alueet kuitenkin käytännössä rajoittavat saamelaisten poronhoitajien liikkumista”, Aikio sanoo.
Saamelaisia asuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alueilla. Tämä johtaa päällekkäisyyksiin lainsäädännössä sekä käytänteissä.
Lisäksi Suomi ja Ruotsi kuuluvat EU:hun, Norja ja Venäjä eivät.
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa sopimusta 169 ei ole Suomessa hyväksytty, koska sopimuksen artikla 14:n sisältö aiheuttaa epäselvyyttä.
Artikla 14 edellyttää, että alkuperäiskansalle palautetaan oikeus alueensa maihin.
On epäselvää, mitä tämä tarkoittaisi Suomen oloissa. Moni lappilainen pelkääkin, että ILO-sopimuksen ratifiointi johtaisi siihen, että he joutuisivat luopumaan omista maistaan.
Aikion mielestä keskustelu on lähtenyt kokonaan väärille urille.
”Asia pitää hoitaa siten, että saamelaisten olot paranevat ilman, että se on keneltäkään muulta pois.”
Tutkija ei usko, että ILO:n ratifiointi mullistaisi maanomistusasiaa.
”Voihan maa-alueita nytkin vaatia oikeusteitse itselleen.”
ILO-sopimuksen rinnalla on käyty keskustelua myös pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta.
Aikio arvioi, että se saattaisi soveltua Suomen oloihin ILO-sopimusta paremmin.
”ILO:ssa on kieltämättä ongelmansa. Se on räätälöity alun perin erilaisiin olosuhteisiin, eikä sitä voi valmiina sopimuspohjana muokata.”
”Pohjoismaisella saamelaissopimuksella valtiovalta voitaisiin sitouttaa siihen, että saamelaisten kulttuurinen omaleimaisuus sekä heidän harjoittamiensa elinkeinojen tarpeet tunnistetaan. Samanaikaisesti valtion tulisi varmistaa, etteivät muut Lapin ihmiset kärsi siitä.”
ILO-sopimuksesta on kiistelty jo vuosikymmeniä. Ensimmäistä kertaa asia oli esillä eduskunnassa 1950-luvun alussa. Asia herätti keskustelua myös presidentinvaaleissa.
Nykyinen presidentti Sauli Niinistö suhtautuu sopimukseen varauksellisesti.
Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r.) mukaan oikeusministeriö on aloittanut toimet, joilla pyritään selvittämään ILO-sopimuksen ratifioinnin esteet hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti.
Tutkija suhtautuu hyvin skeptisesti kaivosteollisuuteen Lapissa.
”Viimeistään Talvivaaran esimerkkien jälkeen on selvää, että Lapin perinteiset elinkeinot, kuten porotalous, eivät sovi yhteen kaivostoiminnan kanssa.”
Aikio näkee vastakkainasettelun saamelaisten ja muiden Lapin ihmisten kanssa hedelmättömäksi.
”Meillä on paljon yhteisiä tavoitteita ja ongelmia. En asettaisi Lapin ihmisiä vastakkain, sillä uhka tulee ulkopuolelta. Järeä maanmuokkaus on uhka niin saamelaisten kuin lappilaisten elinkeinoille.”
”Olisi kyettävä elämään hyvinä naapureina. Tarvitsemme yhteisiä ratkaisuja kuitenkin siten, että erilaisten etnisten ryhmien tarpeet tunnistetaan.”
JUKKA KOIVULA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
