PASSIPAIKALLA Rädyllä huono tuuri

Sosiaaliministeri Laura Rädyn (kok.) kuherruskuukausi median kanssa loppui oloissamme ainutkertaisen nopeasti. Yleensä uusi ministeri saa sadan päivän rauhoitusajan, jotta hitainkin naistenlehti ehtii ryömimään hänen vaatekaappiinsa. Räty pääsi nipin napin puoleen.

Ruotsissa uusi ministeri on joutunut häpeään maksamattoman tv-luvan vuoksi. Meillä rekisterit alkavat olla eurooppalaisittain salaisia. Rädyn paljastuminen oli käytännössä huonoa tuuria.

Lääkäreiden ja juristien veronkiertoyhtiöt ovat kohta täydellisen umpilukon takana. Viimeistään seuraavaan hallitusohjelmaan uitetaan kotimaisten omistusten salattu hallintarekisteri. Hallintoministeri Mari Kiviniemi (kesk.) käynnisti aikoinaan tämän kehityksen. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) onnistui lykkäämään tässäkin asiassa väistämätöntä.

Ministeriön virkamies ei koskaan luovu pieneen päähänsä pinttyneestä ideasta, on se miten typerä tahansa. Salausasiakirjaa tyrkytetään aina uudelle ministerille, kunnes tärppää. Kemiran lannoitteiden myynti oli tästä pahin esimerkki.

Valtiovarainministeri Antti Rinne on ryhtynyt palauttamaan johtamansa SDP:n kannatusta tutulla reseptillä. Hyökätään SAK-siipi edellä.

Rinne halusi kompensoida lapsilisäleikkaukset alempipalkkaiselle työväelle verovähennyksillä. Kokoomus pitää huolen keskituloisista. Tarvittiin eläkeläinen Raimo Sailas uuninpankolta kertomaan, että verovähennyksiä ei saa, ellei ole verotettavia tuloja.

Alun perinkin 1940-luvun lopulla sosialidemokraattien ay-siipi halusi lapsilisät vain ammattimiesten perheille ja sai Päiviö Hetemäen linjalta kokoomuksessa ymmärrystä. Maalaisliitto, SKDL ja Miina Sillanpään porukka SDP:ssä ajoi ne koko kansan etuudeksi.

Aikoinaan SDP:n tarkoitus oli rajata maalaiset lapsilisien ulkopuolelle. Nyt lapsilisät rosvotaan pätkätyöläisiltä ja opiskelijoilta. Edes vihreiden puheenjohtajalla Ville Niinistöllä ei suojelukiireiltään ole huomauttamista.

Kristillisdemokraatit ontuvat kevään vaaleihin Päivi Räsäsen johdolla. Päätös oli järkevä, joskin yllättävän täpärä.

Päivi Räsänen ei ole puheenjohtajana mitenkään huono. Hallitusvastuu vain kuluttaa auttamatta ministerin kasvot ja nakertaa puoluetta, jonka pääasiallinen tehtävä on moralisoida yhteiskuntaa yhdestä näkökulmasta.

Mitä mieltä olisi ollut asettaa kristillisdemokraattien peruskannattajien luottamusta nauttiva ex-edustaja Sari Essayah kantamaan täyttä vastuuta hallitustaipaleesta? Hänen olisi ollut pakko lähteä saman tien ministeriksi. Hallituskumppanit osaavat tehdä yksinäisen ministerin elämän hankalaksi.

Essayah näyttää ensi kesänä ainoalta mahdollisuudelta Räsäsen seuraajaksi. Varapuheenjohtaja Sauli Ahvenjärvi on reipas mutta kulmikas insinööri, jonka edustajapaikka on heiveröisen langan varassa. Puoluesihteerinä läpi lyönyt Peter Östman tuntuu lehteriltä katsoen asiantuntevalta mutta hieman lapselliselta.

Sisäministeri Päivi Räsänen joutunee syksyn aluksi vastaamaan perussuomalaisten välikysymykseen poliisin määrärahoista. Oikeastaan vastaajan paikalle kuuluisi valtiovarainministeri Antti Rinne, jonka pari edeltäjää ovat pääasiallisessa vastuussa poliisin alasajosta.

Perussuomalaisten ryhmänjohtajalla Jari Lindströmillä on ensimmäinen tulikoe. Hänen pitää huolehtia, että keskusteluun nousee turvattoman kansalaisen näkökulma eikä pelkkää perussuomalaisten neljän poliisiedustajan ruikutusta.

Valtion perustehtävä on pitää huolta kansalaisten turvallisuudesta. Poliisi, tuomioistuinlaitos ja vankilat ovat syöksykierteessä. Armeija sen sijaan pitää loistavasti puolensa, ollaan Natossa tai ei.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF