Simulaattori mullistanut metsäkone-koulutuksen
Sami Harinen (vas.) ja Joni Lehtola harjoittelevat simulaattoreilla harvesterin ajoa luokassa. Tärinä, pakkanen, selkäydintuntuma ja öljyvuodot vain puuttuvat todellisesta kenttäajokokemuksesta. Mikko Makkonen Kuva: Viestilehtien arkistoVALTIMO (MT)
Valtimolla on kuljettu kehityksen kärjessä. ”Tänne ei tulla viettämään raisua opiskelijaelämää. Meille valikoituvat ovat tosissaan”, sanoo lehtori-opinto-ohjaaja Eija Kropsu Pohjois-Karjalan ammattiopiston Valtimon yksiköstä.
Motivoituneiden opiskelijoiden lisäksi hän iloitsee siitä, että hakijoita tulee joka vuosi ympäri Suomen.
Tänä vuonna ensisijaisia perusasteen hakijoita Valtimolle oli 69, peräti 22 edellisvuotta enemmän.
”Vaikka metsäteollisuuden hyvät työllistymisnäkymät eivät vielä kansallisesti näy, meille pyrkii vuosi vuodelta enemmän väkeä. Koko alan kannalta on hyväksi, että pääsemme haastatteluin valitsemaan oikeita henkilöitä”, koulutusjohtaja Harri Savonen iloitsee.
Valtimojärven rannalla sijaitsevan oppilaitoksen pihamaa vaikuttaa hiljaiselta. Eija Kropsu selittää, että osa 260 opiskelijasta on työharjoittelujaksolla, osa metsätöissä kentällä 20 kilometrin päässä.
Pihassa harjoitellaan puutavaran lastausta. Ruokatunnin jälkeen ensimmäisenä koneille saapuu toisen vuoden asentajaopiskelija Harri Piironen.
”Haaveeni on oma yritys. Maansiirtotöihin ja huoltoihin olen kotitilalla tottunut”, Nurmeksen Saramosta kotoisin oleva 18-vuotias Piironen kertoo ja alkaa korjata pihalle jämähtäneen koneen jarruja.
Olennaista opettajakunnan mukaan on se, että mahdollisimman nopeasti päästään varsinaisiin töihin käsiksi.
Metsäkoneiden parista opettajaksi muutama vuosi sitten siirtynyt Osmo Manninen yllättyi, miten pitkällä Valtimolla ollaan simulaattoreilla kouluttamisessa. Ennakkoon hän oli epäröinyt, millaisilla työkaluilla koneiden käyttöä voidaan opettaa.
”Jos harvesterin ajoon lähdettäisiin kylmiltään, siitä seuraisi yleensä kaaos.”
Nyt hän tietää, että oppilaitoksen 14 simulaattoria ovat opetuksen avain.
”Ne auttavat etenemään johdonmukaisesti.”
Manninen muistuttaa, että metsäkoneet ovat yrittäjille erittäin kalliita sijoituksia.
”Siksi niiden tuottavuutta myös seurataan. Virheellinen ajotapa vaikuttaa esimerkiksi polttoaineen kulutukseen. Yrittäjillä on mahdollisuus seurata sähköisesti etäyhteydellä tuotoksia. ”
Aikuisopiskelija Sami Harista, 47, ei haittaa, että laatu- ja tuotantokriteereijä valvotaan metsäalalla. Hänellä on liki 20 vuoden kokemus hektisestä bussinkuljettajan työstä, ja nyt unelma uudesta alasta häämöttää.
”Olen aikuisopintotuella ja todella motivoitunut oppimaan. Tähänastiset opinnot ovat jo varmistaneet, että pärjään metsäkoneen kuljettajanakin. Työn yksinäisyys ei haittaa”, Harinen sanoo kesken simulaattoriharjoituksensa.
Metsä on kiehtonut häntä pikkupojasta saakka. Hän on tottunut tekemään töitä moottorisahan kanssa, mutta nyt edessä on harppaus metsäkoneeseen.
”Simulaattori on lahjomaton”, hän hymyilee samalla, kun pohtii, että yrittäjäksi ryhtyminen ei ole hänen ensisijainen tavoitteensa.
”Se on metsään pääsy.”
Simulaattorikoneella urakoi myös 24-vuotias Joni Lehtola, joka haluaa vaihtaa metallialan metsään.
”Olen työskennellyt hitsaajana pari vuotta, mutta se ei vain tuntunut omalta. Töitä silläkin alalla olisi ollut, mutta nyt olen innostunut metsäpuolen hommista”, Lehtola perustelee.
Opiskelijat ovat sitä mieltä, että harvesterisimulaattori tarjoaa haastetta huomattavasti ajokonetta enemmän. Sillä ajoa he aikovat tulla harjoittelemaan luokkaan iltaisinkin.
Pitkämatkalaisille Valtimolla on rivitalomaisia asuntolapaikkoja.
Kuhmosta puutavara-autonkuljettajaksi opiskelemaan tullut Valtteri Malinen, 17, esittelee huoneensa, jota hän ei ole sen kummemmin sisustanut.
”Joka perjantai pääsen kaverin kyydissä kotiin Kuhmoon. Uskon, että töitä löytyy. Johan olen ollut konetta ajamassa. Kun osaa hommat, työtä saa”, Malinen vakuuttaa.
Valtaosin hänelle vapaa-ajanviettoon virikkeeksi riittää kannettava tietokone.
Malinen ja hänen luokkakaverinsa nurmeslainen Jesse Ullgrén, 17, odottavat innolla sitä, että saavat joulukuussa ajokortit.
”Kaikki suvun miehet ovat olleet autoilijoita, ja isän veljet ovat käyneet tätä samaa koulua. Puutavara-autojen kyydissä olen istunut pienestä pitäen. Uskon, että tutuilta saisin töitä heti, kun minulla on kortti”, Ullgrén tiivistää.
Viikolla opiskelijat pelaavat sählyä ja osallistuvat asuntolahoitajien järjestämiin teemarientoihin.
Televisio solun yhteistilassa on ja keittiössä jääkaappi, hella ja mikro.
”Päivässä tarjotaan kolme ruokaa koulun puolesta, iltapaloja opiskelijat hankkivat ja kokkaavat itse”, Kropsu kertoo.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
