PERJANTAIvieras Puumaja
Oskari-myrsky puhkui luoteesta läpi yön. Sängyssä oli mukavaa kuunnella tuulen vinkunaa kattopelleissä ja todeta taas kerran, miten hienoa oli elää sivilisaatiossa. Nukkua lämpöisessä samalla kun ympärillä möyrysi Pohjois-Atlantilta puhaltava kylmyys.
Aamulla ei heti havainnut muutosta pihalla, mutta päivemmällä sen hoksasi. Puumajamme oli tuulen voimasta kääntynyt 45 asteen kulmaan ja roikkui nyt vinossa asennossa taivaan ja maan välillä.
Johan sillä oli ikää ainakin 15 vuotta. Tyttärelle tehty, mutta yhtä paljon isänsä nuoruuden majojen lopputyö. Punamullattu 2 x 2,5-metrinen mökki isojen raitojen runkoon rakennettuna. Raidat kasvoivat majan läpi kattopeltiin tehdyistä rei’istä. Näky oli kesällä todella Tarzanin majan kaltainen: puumaja vilkkui lehvästön sisältä.
Yksi kerrallaan raidat sitten kuolivat ja lopulta enemmistö raidan rungoista oli kuolleita. Tarvittiin vain oikeasta suunnasta puhaltava myrsky, niin puumaja retkahti.
Keväällä sitten näkee, tekeekö koko höskästä polttopuita vai suoristaisiko rakenteen maahan tukeutuvilla piiruilla.
Olen monasti pohdiskellut, miksi puumajoja rakennetaan. Ilmiselvästi taustalla on jokin biologinen vietti, joka on vahvimmillaan tuossa 11–13 vuoden iässä. Toisin sanoen kertaamme jotakin evoluution vaihetta, jolloin olimme nelikätisiä ja nukuimme turvallisuuden takia puissa. Aikuisella sama vietti muuttuu yleiseksi rakennusvietiksi, talojen rakentamiseksi.
Nuorelle puumaja on oma paikka. Se on itsenäisyyspyrkimyksen osoitus siinä kuin vaikkapa mopo tai myöhemmin ajokortti.
Majat ja puumajat ovat olleet iso juttu, kun Suomi kaupungistui. Lähiöiden lapset ottivat uudet asuinpaikkansa omikseen rakentamalla lähimetsiin majoja. Nyt nuokin metsänsirpaleet on rakennettu kerrostaloksi niin, että kaupunkilaislapsi ei majaa rakenna ellei vanhemmilla ole kesämökkiä.
Luulin pitkään, että kiinnostus puumajoihin oli harvojen harrastusta. Mutta Mikko Karpin huikeassa historiafiktiossa Väinämöisen vyö on jakso, jossa liikutaan köysisiltoja pitkin puihin rakennetuissa taloissa.
Ovatpa puumajat päässeet dekkariinkin. Karen Harperin tv-elokuvaksikin päätyneessä kirjassa Kivimetsä päähenkilö on arkkitehti, joka työkseen suunnittelee puumajoja.
Netin ihmemaassa jos googlaat hakusanalla ”tree house” löydät hetkessä kirjoja puumajoista. Maailmalla on todellakin arkkitehteja, jotka suunnittelevat aikuisten puumajoja. Majat ovat täysin asuttavia. Niissä voi yöpyä ja niissä on muun muassa elektroniikkaa.
Onpa maailmalla erityisiä puumajahotelleja, joissa hotellivieraat majoitetaan puumajoihin keskelle metsää. Lähin tällainen on Ruotsissa. Koskahan joku perustaa sellaisen tänne Suomeen?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
