Yhden kortin malli

Hallitus kuuluu päässeen sopuun sote-

uudistuksesta.

Itse olen pudonnut kärryiltä jo ajat sitten. Hallitus ilmeisesti haluaa palveluiden

tuottamiseen 20 000 asukkaan väestöpohjan. Muistaakseni sama tavoite oli kahdeksan

vuotta sitten alkaneessa Paras-hankkeessa.

Eikä tämä saippua tähän pääty. Seuraava

hallitus repii nämäkin häkkyrät ja kehittelee taas uusia.

Suomi on monenlaisissa vertailuissa

maailman kärjessä. Terveydenhuolto ei näihin menestyslajeihin kuitenkaan kuulu. Neuvoloita ja liuotushoitoja lukuun ottamatta systeemi on kovin keskinkertainen. Poliitikkojen laatikkoleikit eivät tilannetta paranna.

Terveydenhoito jakautuu kahtia. Köyhät

jonottavat tuntikausia terveyskeskuksissa

päästääkseen ylipalkattujen mutta huonosti motivoituneiden keikkalääkärien käsittelyyn. Rikkaat taas maksavat sikahintoja veroparatiiseihin voittonsa kärräävien lääkärikeskusten palveluista.

Yhteistä molemmille putkille on, että potilas

ei valitse jatkohoitopaikkaansa, vaan menee sinne minne kaikkitietävä lääkäri hänet määrää.

Ehkä siis kannattaisi ottaa mallia muualta. WHO:n terveyspalvelujen rankingin kärjessä pyörivät muun muassa Ranska, Italia ja

Espanja. Suomi on samaa sarjaa Marokon ja Chilen kanssa.

Myös Belgian terveydenhuoltoa kehutaan yleisesti. Omat kokemukseni ovat saman

suuntaisia. Systeemi perustuu pakolliseen

sairasvakuutukseen, joka maksetaan verojen yhteydessä. Vakuutus korvaa normaalisti 75 prosenttia kuluista. Lääkärit ja sairaalat ovat yksityisiä, mutta usein voittoa tuottamattomia. Terveyskeskuksia ei ole.

Lääkärit pitävät vastaanottoa kotonaan tai tulevat potilaan kotiin. Käynnin hinta on

20–50 euroa ja se maksetaan suoraan käteen. Vakuutus korvaa myöhemmin suurimman osan. Ajan saa yleensä heti ja sama lääkäri

hoitaa koko sukua.

Jos jatkotoimenpiteille tulee tarvetta, potilas

valitsee haluamansa sairaalan ja sopii sinne ajan leikkaukseen tai muuhun toimenpiteeseen. Hoitopäivillä on tietty omavastuu ja maksukatot kuten Suomessakin.

Amerikan esimerkki osoittaa, että puhdas

markkinatalous toimii terveydenhuollossa huonosti. Mutta yhtä huonosti toimii puhdas suunnitelmatalous.

Suomessa terveyspalvelujen tarjonta ei

perustu palvelujen kysyntään vaan poliittisiin ja aluepoliittisiin päätöksiin. Ensin perustetaan x-määrä terveyskeskuksia ja sitten ihmetellään, miksi yksissä maataan käytävillä, toisissa ei

käy ketään ja kolmansiin ei saada edes ketään töihin.

Poliitikkojen asia ei ole päättää, miten ja missä terveyspalveluja tarjotaan, vaan

paljonko niihin käytetään rahaa ja paljonko asiakas maksaa itse.

Tarjoankin ilmaista konsulttiapua kaikenkarvaisille sote-selvittäjille. Nimitetään sitä vaikka yhden kortin malliksi.

Korttikin on kaikilla jo lompakossa. Nimittäin Kela-kortti.

Kunnilta ja ylipäätään julkiselta vallalta poistetaan velvoite järjestää palveluja.

Kunnallisvero putoaa noin puoleen ja vastaava

vero maksetaan Kelan tai työeläkeyhtiöiden hallinnoimaan kassaan.

Asiakas voi vinguttaa korttiaan ihan missä haluaa, niin Puumalassa kuin Pärnussa. Köyhien hoidosta korvataan 90 prosenttia ja rikkaiden 60 prosenttia, tai ihan mitä eduskunta päättää.

Kustannusten nousua on helppo hillitä omavastuuosuutta nostamalla.

Kunnat saavat edelleen pyörittää terveyskeskuksiaan, jos niihin riittää tulijoita ja

toiminta kannattaa. Yhtä hyvin kunta voi

päättää keskittyä muihin asioihin, ja räjäyttää koko homeisen tk:nsa.

Yliopistosairaalat siirretään yliopistojen omistukseen. Aluesairaalat yhtiöitetään tai säätiöidään.

Kaikki terveys- ja lääkäripalvelujen tarjoajat velvoitetaan ilmoittamaan hintansa yhdessä

nettipalvelussa, jossa asiakas voi kilpailuttaa tarpeensa hammaslääkäristä lonkkaleikkaukseen.

Yhden kortin malli tuskin saa minkään

puolueen tukea, koska siinä puolueet eivät saisi

yhtään luottamushenkilöpaikkaa. Ylipäätään politiikkojen mahdollisuudet puuttua ihmisten henkilökohtaisiin asioihin heikkenisivät.

Ensi vuonna voimaan tuleva EU:n potilasdirektiivi antaa mallista kuitenkin laihaa esimakua. Kela-korttia voi käyttää kaikkialla EU:ssa. Lääkärikäynnin korvaus on 11 euroa.

niklas.holmberg@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF