KIRJA Nykymuotoinen kehityspolitiikka kulkee kohti loppuaan
Suurlähettiläs Matti Kääriäiseltä alkuviikolla ilmestynyt kirja antaa kuvan, että kehityspolitiikka on tulossa nykyisessä muodossaan tiensä päähän. Sitä jatketaan vailla todellista vaikuttavuutta, koska kauniista poliittisesta tarkoituksesta eli köyhempien auttamisesta ei kehdata luopua.
Vuosi sitten eläkkeelle jäänyt Kääriäinen on suomalaisista diplomaateista yksi pisimmän uran kehitysmaissa ja erilaisissa kehitystehtävissä työskennelleistä.
Hän on kriittisen otteensa ja suoran puhetapansa vuoksi joutunut usein asemaan, jossa viestintuoja lahdataan syyllisenä. Kiperiä sanoja Kääriäinen ei nytkään säästele.
Osansa saavat niin kansainväliset järjestöt, kotimaiset poliitikot, ulkoministeriön hierarkia, kansalaisjärjestöt kuin lehdistö – unohtamatta monien kehitysmaiden pienilukuista, valtaa pitävää eliittiä.
Avunantajavaltiot on ehdollistaneet kehitysavun osaksi ulko- tai kauppapoliittisia pyrkimyksiään.
Kehitysapu on monissa maissa hyödyttänyt kapeaa poliittista johtoa sen sijaan, että kansan köyhyys olisi vähentynyt ja demokratia lisääntynyt. Eniten siitä kärsii Kääriäisen havaintojen mukaan monissa valtioissa maaseutu.
Suomalaista lehdistöä ja kansalaisia Kääriäinen kritisoi vähäisestä kiinnostuksesta muun maailman asioihin.
Arvio ei ole kovin paljon pielessä. Sen todisti maanantaina Ilta-Sanomat, joka lankesi halpaan nostamalla kirjasta epäilyn siitä, mitä europarlamentaarikko Paavo Väyrynen (kesk.) teki Kenian-matkallaan vuonna 2006.
Kun lukee koko kirjan, Kääriäisen katkeruus Väyrystä kohtaan saa selvityksen. Peli, jossa kehityspolitiikalla on vuodesta ja hallituksesta toiseen jäänyt sisäpolitiikan jalkoihin, oli suurin syy, miksi Kääriäinen turhautui työhönsä.
Kirjassa suomitaan myös länsimaiden maatalouspolitiikkaa. Etenkin elintarvikeapu on luonut köyhimpiin maihin ruuan mustanpörssin ja heikentänyt entisestään pienviljelijöiden tuotantoa.
Yksi asia on syytä korjata. Kirjasta saa herkästi sen virhekuvan, että EU-maiden virallinen kehitysapu olisi vähemmän kuin maataloustuki. Todellisuudessa EU maksaa yhteisestä budjetista käytännössä kaiken maataloustuen (Kääriäisen mainitsema noin 45 miljardia euroa) ja EU-jäsenmaat taas lähes kaiken kehitysavun kansallisista budjeteistaan (noin 75 miljardia vuonna 2013).
Matti Kääriäinen kokee jonkin verran tarvetta todistella omia tekemisiään, mutta sen voi hänelle antaa anteeksi. Kokonaisuutena tietokirja on terävästi perusteltu vetoomus sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvoisuuden puolesta.
Kuten kirjoittaja toteaa, köyhyys on yksi suurimmista ihmisoikeuksien loukkauksista ja oikeudenmukaisuus loistaa nyky-yhteiskunnassa poissaolollaan.
Oli siis kehitysavun vannoutunut vastustaja tai sen lämmin kannattaja tai ei kumpaakaan näistä, tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Se avaa silmiä paitsi pieleen menneelle kehityspolitiikalle myös koko nyrjähtäneelle maailmalle.
KAIJALEENA RUNSTEN
Kääriäinen Matti:
Kehitysavun kirous.
Into Kustannus 2015. 171 sivua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
