Paikallistuntemusta ei voi korvata
Poliisilaitoksia ja liikkuvaa poliisia koskevan uudistuksen kritiikki voidaan tiivistää yhteen lauseeseen. Jonkun täytyy tietää, mitä kylillä tapahtuu.
Jos poliisi ei ole läsnä, ei poliisi tiedä mitä tapahtuu. Paikallistuntemusta ei voi korvata. Niin yksinkertaista se on.
Ajoin kuusi vuotta taksia Jyväskylässä. Kaupungin kadut oppi tuntemaan hyvin, tiesi mistä voi oikoa ja mikä reitti on tukittu puomilla. Tiesi, että tuosta ei voi ajaa päivällä, mutta yöllä pyörätien kautta säästää pari kilometriä ja muutaman minuutin.
Mutta ans olla kun piti ajaa kerrostaloalueelle, jossa ei muutamaan kuukauteen ollut käynyt. Muisti sen, että reitti ei ole suora ja eri osoitteisiin muutaman hehtaarin alueella piti ajaa eri katuja.
Jos siinä muisti petti ja edessä oli betoniporsas ja molemmin puolin lumipenkka, piti kääntyä ja kiertää koko alue. Aikaa kului muutama minuutti, asiakas ehkä kommentoi, että tuolla näin sinut pyörimässä, että pitäisihän sitä taksinkuljettajan tietää, että siitä ei pääse.
Asiakas jupisi ja pääsi kylmästä lämpimään, mutta jos tulossa olisi ambulanssi ja asiakkaalla aivoverenvuoto, olisi aivoihin vuotanut aika paljon verta.
Esimerkki oli kaupungista ja sairaskyydistä, mutta eroa poliisin maailmaan ei ole. Jos ei tunne paikkoja, eksyy. Jos ei tunne ihmisiä, epäilee vääriä. Maailma ja varsinkin maaseutu on täynnä yllättäviä esteitä ja hidasteita, jotka yksinkertaisesti täytyy tietää.
Kylillä (en tarkoita, että jokaisessa kunnassa tai kirkonkylässä pitäisi olla poliisi, vaan poliisien verkoston täytyy olla riittävän tiheä) ei tarvitse olla pataljoonaa poliiseja. Mutta tarvitaan joku, joka kuuntelee paikallisten juttuja ja osaa sulkea rehelliset epäilyjen ulkopuolelle.
Ei niitä rikollisia niin paljon ole, etteivätkö ne erottuisi maaseudulla rehellisistä. Paikalliset tietävät, mutta tieto pitää kerätä etukäteen. Sitten kun poliisi hälytetään tilanteeseen, voi matkalta soittaa paikalliselle poliisille ja kysyä, että mitkä ne talot on, missä käytetään huumeita, käydään niissä ensin.
Napataan paikallinen autoon, niin ei ajeta vahingossa metsäautotietä mökkitien sijaan. Eikä lohduta yhtään, että metsäautotien päässä pääsee yleensä kätevästi ympäri. Ja jos tiedetään mihin suuntaan tekijä on lähtenyt, voidaan ketjussa seuraavat hälyttää seuraamaan pääteitä.
Kauas karkaaminen voi nimittäin olla vaikeampaa kuin pysytellä lähellä. Pääteitä on helpompi valvoa kuin kammata kaksisataa kesämökkiä kymmenen neliökilometrin järven rannoilta. Jos tekijää ei tunnisteta, rikollinen voi näppärästi kääntyä jostain kuusien välistä polulle ja piiloutua pariksi päiväksi, juoda mökistä jonkun viinat ja sitten hiipiä kotiin, kun poliisilla vuoro on päättynyt ja partiot lähteneet kotiin.
Poliisi ei perusta pysyvää komentokeskusta, jos joku ryöstää koteja tai nujakoi kylän baarissa. Suurin osa rikoksista ei ole niin vakavia, että ne aiheuttaisivat suuren poliisioperaation, mutta ne ovat riittävän vakavia horjuttamaan turvallisuuden tunnetta. Varsinkin jos tietää, että rikollinen saa työstää rauhassa tunteja, ennen kuin on edes teoreettinen mahdollisuus poliisin ilmestyä paikalle.
Turvallisuuden tunteen katoaminen lisää amerikkalaisen itsepuolustamisen kulttuuria. Jos poliisi ei suojele, suojelen itseäni ja pidänpä tuon haulikon varulta valmiina.
Ajatukset paikallisesta maalaispoliisista, joka partioi reinikaisena kulmilla ovat tietysti naiiveja ja helppo tyrmätä puhumalla rahasta, resursseista ja nykyaikaisista tutkimusmetodeista.
Mutta kun se turvallisuuden tunne keskimäärin ei synny siitä, että murhat ratkaistaan. Se syntyy siitä, että on joku ihminen, kenen puoleen voi kääntyä, ja on tunne, että joku valvoo järjestystä. Poliisin valvonnasta Pohjois-Karjalassa voi lukea tämän lehden sivulta 5.
Jokainen rivipoliisi kyllä tietää, miltä tuntuu jahdata mopopoikia vieraalla paikkakunnalla. Tietävätkö poliisista nyt päättävät?
Mopopoikien jahtaamista kannattaa kokeilla, voi oppia jotain paikallisen tiedon tärkeydestä. Joskus voi käydä niin, että pitääkin jahdata isompaa rikollista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
