Topeliuksen satuja nykykielellä
Kouluneuvos Kirsti Mäkinen on tarttunut keskeiseen suomalaiseen satuperinteeseen ja kirjoittanut valikoiman Sakari Topeliuksen Lukemisia lapsille -saduista nykysuomeksi.
Uusinnetuissa kertomuksissa pääsemme kurkistamaan niin Sampo Lappalaisen seikkailuihin kuin Adalminan helmen merkillisiin ominaisuuksiinkin.
Satuja lukiessani ainakin osasta juonenkäänteet palautuivat vuosikymmenten takaisiin lukumuistoihin. Vilkas Valtteri tosin oli itselleni uusi tuttavuus, mutta Totuuden helmen ja Lintu sinisenkin muistan aikoinani lueskelleeni.
Ehkä eniten oli kielenmuokkauksessa omista mielikuvistani muuttunut Koivu ja tähti. Uutena satuna kertomus palautuu enemmän Topeliuksen isoisän isän tosipohjaiseen tarinaan. Itse muistan tarinan kertoneen pojan ja tytön pitkästä kotimatkasta koivua ja tähteä seuraten.
Nykyiseen vanhustenhoitoon puolestaan antaa näkökulmaa Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Topeliuksen kertomana se oli ehkä vieläkin pysäyttävämpi kuin nykymuotoon kirjoitettu, joka toki antaa ajattelemisen aihetta sekin.
Mäkinen on jättänyt satuihin hienosti Topeliuksen käyttämää sanastoa, johon kirjan lopussa löytyy selityksiä.
Topeliuksen saduissa on ikiaikaisia teemoja: sodat, pakolaisuus, eriarvoisuus ja köyhyys.
Monen muun aiheen ohella Topelius on kuvannut myös sisähommissa viihtyvän, liikuntaa välttelevän nuoren rinnastettuna reippailijaveljeensä.
Tämä kolahtaa varmaan moneen nykylukijaan, joka ihmettelee tietokoneensa ääressä aikaansa viettävää nuorisoa.
Uusia Topeliuksen satuja voi suositella iltasaduiksikin. Ihan pienimmille ne voivat kyllä olla liian jännittäviä tai varsin suorasukaisina epäoikeudenmukaisuuksien kuvaajina aiheuttaa ahdistavia mietteitä.
MAIKKI KULMALA
Topeliuksen lukemisia lapsille.
Kertoja Kirsti Mäkinen,
kuvat Risto Suomi. 255 sivua.WSOY.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
