Valtionosuudet uusiksi – harva kunta voittaa
Uutta valtionosuusjärjestelmää leivotaan muutaman pannukakun jälkeen uudestaan. Osa kunnista voittaa ja osa häviää, mutta voittajia on nyt vähän, koska valtio leikkaa menojaan.
Lopputuloksesta ei ole vielä tietoa, sillä hallituksen asettama selvitysmies Arno Miettinen on pääsemässä vasta vauhtiin.
Selvitykset ovat niin levällään, ettei edes suunniteltua väliraporttia ehkä tule joulukuussa.
Nykyistä valtionosuusjärjestelmää on parjattu paitsi mutkikkuudesta myös köyhien kuntien hyysäämisestä varakkaiden kustannuksella.
Miettinen vakuuttaa, ettei hänen tavoitteenaan ole jatkossakaan pakottaa köyhiä kyykkyyn tai liitoksiin.
”Ei, vaan päinvastoin. Palveluja ja euroja tarvitaan kunnissa jatkossakin, mutta kunnat voisivat yksinkertaisemmalla järjestelmällä arvioida tulevia tuloja”, Miettinen sanoo.
”Valtionosuuksien lähtökohtana on turvata tasapuoliset palvelut eri puolilla Suomea.”
Miettisen ohjeena uuteen järjestelmään on hallitusohjelman tilaus: yksinkertainen, läpinäkyvä ja kannustava.
”Yksinkertaistaminen ei ole helppo tehtävä, koska kriteerejä on lähemmäs 50 ja ne ovat osittain päällekkäisiä.”
Niin sekavakin se nyt on, ettei kunnissa pystytä seuraamaan, mistä valtionosuuksia oikein satelee. Yksi keino on yhdistää rahavirrat yhteen hanaan.
Jatkuvasta rahojen alimitoituksesta pyritään eroon siten, että jos kunta saa uusia tehtäviä, se saa samalla myös rahaa.
Kannustavuus taas tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos kunta pystyy järjestämään palvelut laskennallista kustannusta halvemmalla, valtionosuus ei vähene. Myös kuntaliitoksissa kunnat saisivat pitää entiset valtionosuutensa.
Sekä meneillään oleva kuntarakenne- että sosiaali- ja terveysuudistus voivat vaikuttaa valtionosuuksiin, mutta selvitysmiehen tehtävänä ei ole miettiä niitä.
Miettinen on pyytänyt työnsä pohjaksi eri tahojen laskelmia muun muassa siitä, millainen painoarvo eri ikäryhmillä on kuntien kustannuksiin, kuinka suomalaiset sairastavat ja kuinka syrjässä tai saavutettavissa palvelut ovat.
Kertoimien perusteeksi on ehdotettu muun muassa työpaikkaomavaraisuutta ja valtionosuuksien käyttämistä muuttovirran ja maahanmuuton kääntämiseksi kaupungeista muualle maahan.
Myös asunnottomuudelle ja maahanmuuttotaustalle on esitetty enemmän painoa.
”Ideoista ei ole puutetta”, Miettinen kuittaa.
”Meidän täytyy löytää sellaisia kriteereitä, joihin yksittäisen kunnan on vaikeaa vaikuttaa. Järjestelmän pitää pysyy reiluna ja tasapainoisena kuntien kesken.”
Nykykriteereistä tarkennusta tarvitsee esimerkiksi ikärakenne. Eri ikäluokat pitäisi painottaa todellisilla kustannuksilla.
Toinen muinaisjäänne on sairastavuuskerroin, joka mittaa kuntalaisten sairastavuutta kapea-alaisesti pelkästään työkyvyttömyyseläkkeellä olevien kuntalaisten osuuden perusteella.
Parempi olisi esimerkiksi Kela-korvattavien sairauksien määrään perustuva ”tarveindeksi”.
Uudistuksessa mukana oleva Kuntaliiton kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen muistuttaa, että nykyinenkin valtionosuusjärjestelmä on mainettaan parempi: se ennustaa vakaammin kuntien tuloja kuin hallitusohjelma tai budjetti- tai kehysriihi.
Yksinkertaisuus on tavoitteena hyvä, mutta ristiriitainen.
”Jos kaikki asiat otetaan tarkasti huomioon, järjestelmä ei ole yksinkertainen. Tämänkin uudistuksen ratkaisee viime kädessä poliittinen rohkeus. Kun uudistusta tehdään tilanteessa, jossa hallitus leikkaa menoja, ei tarvitse olla kovin suuri matemaatikko ymmärtääkseen, että jos on voittajia, on myös häviäjiä.”
Lopputulos riippuu siitä, tasataanko ensisijaisesti kuntien tulopohjaa vai palvelujen kustannuseroja kuten nyt.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
