Putkesta astuu ulos hyvin koulutettu työtön
Ajoittain jopa vaarallisen kuumana käytävässä keskustelussa ruotsin opetuksen tarpeellisuudesta ja pakollisuudesta tulee esiin koulun ja työelämänkin peruskysymys: Kokeeko ihminen tekemisensä pakoksi vai oikeudeksi. Kun oppiminen tai työ ei tunnu velvollisuudelta, vaan edulta, tulokset syntyvät kuin itsestään.
Jos emme tyydy paukuttelemaan henkseleitä toteamalla, että Suomi on menestynyt Pisa-tutkimuksessa (OECD:n yli 30 maassa 15–16-vuotiaille järjestämä koe matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmien ratkaisussa), voidaan todeta, että koko koululaitoksen kehittämisessä on tärkeämpiäkin asioita kuin vääntö ruotsin kielestä.
Opetus- ja kulttuuriministeri Krista Kiurun ehdottama lisävuosi kuulostaa jo ennestään laihan keiton vedellä jatkamiselta, minkä seurauksena kaikille jäisi nälkä. Miten yksi lisävuosi innostaisi oppimaan tai tekemään jotain, jos yhdeksän peruskoulun vuotta eivät siinä ole onnistuneet?
Kyse ei olekaan koulutuksen määrästä vaan laadusta. Motivaatio opiskeluun syntyy tiedosta, että koulutus johtaa mielekkääseen työhön. Sen näkymän turvaaminen olisi todellista syrjäytymisen estämistä.
Valtio tarjoaa tähän kehitystyöhön vain niukkuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriön määrärahoja on esitetty supistettavaksi vuoden 2014 budjetissa, lähinnä vain hallinto ja aikuiskoulutus saavat lisää varoja. Ampuuko Suomi omaan nilkkaansa säästäessään nuorten koulutuksesta?
On vaikea tietää, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Nyt houkuttelevalta tuntuva ala ei välttämättä työllistä nuoria enää aikuisena. Myöskään ammattikorkeakoulujen oma, katteettomiakin lupaava mainonta ei helpota valintaa. Ammatinvalinnan ohjauksen merkitys onkin suuri jakaessaan opiskelijoille puolueetonta tietoa.
Opettajien hyvä koulutus ja työssä jaksamisen edellytykset ovat niin ikään tärkeitä. Nyt opettajajoukko on kirjavaa: on innostuneita ja loppuun palaneita, erinomaisia ammattilaisia ja taidoiltaan hieman vaatimattomampia.
Jotkut kunnat jopa suosivat epäpätevää henkilöstöä, koska näin syntyy pientä säästöä palkkakustannuksissa. Pahimmillaan opettajaksi on hakeutunut opintonsa keskeyttänyt narsisti, joka on saanut nöyrästi kuuntelevan yleisön alakoululaisista.
Opettajat ohjaavat merkittävästi nuorten koko eliniän kattavia valintoja. Innostava suomen maisteri kannustaa kirjoja inhoavan opiskelemaan suomen kieltä. Opettamiseen leipääntynyt matematiikan lehtori saa lahjakkaankin laskupään inhoamaan kaikkea, mihin liittyy numeroita.
Ei ole vaikea löytää konkreettisia esimerkkejä. Löytyy lukio, jossa on niin huono työilmapiiri, että opettajat ovat jatkuvasti sairaslomilla ja opetus jää oppilaiden oman innostuksen varaan. Löytyy yliopiston professori, jonka johtama laitos elää historiassa, vaikka pitäisi tutkia tulevia.
Löytyy myös ammattikoulu, jossa tunteja perutaan jatkuvasti, pidetään viikoittain vapaapäiviä ja työharjoittelussa tulevat sähköasentajat kärräävät rakennusjätettä roskalavalle. Itse asiassa kolmevuotisesta koulutuksesta voitaisiin karsia vuosi pois vain tehostamalla opetusta.
Työharjoittelun järjestämistä pitäisi valvoa tarkkaan. Se ei saa olla opetuslaitosten kanssa verkottuneiden yritysten tapa hankkia ilmaista työvoimaa, vaan oleellinen osa opetusta. Kaiken kaikkiaan koulutuksessa pitää painottua enemmän tekemiseen, puhujia meillä on jo tarpeeksi – nämä kaksi ominaisuutta kun harvoin yhdistyvät yhdessä persoonassa.
Vaan pystytäänkö oikein suunnatulla koulutuksellakaan takaamaan kaikille töitä? Suomi ei vain pysty kilpailukykyiseen tuotantoon. Työn kustannuksista, myös meidän palkoista pitää nipistää.
Paisuva byrokratia pitää niin ikään saada kuriin. Rakentamista ei edistä miljoonat allekirjoitetut suunnitelma- ja lupapaperit, jos kirvesmiesporukka ei osaa tai viitsi tehdä työtään kunnolla. Lääkärin pitää hoitaa potilaita eikä täytellä tilastotietoja. Tinkimaidon myyjän ei pidä joutua taistelemaan kohtuuttomien lupien kanssa.
Oleellista on, miten muutokset tehdään, ettei hyöty valu muutaman jo ennestään rikkaan pussiin. Miten turvataan kotimainen kysyntä, ettei jouduta ojasta allikkoon?
jukka.pasonen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
