Sähköiset oppimisen välineet nousseet kirjojen rinnalle
Sähköiset oppimateriaalit eroavat kirjoista eniten siinä, että oppilaat etsivät tietoja itse halutusta aiheesta käyttämällä useita eri lähteitä.
Oppiminen on paljon enemmän kuin mitä kirjoja lukemalla tapahtuu, kun oppilaat muotoilevat itse löytämäänsä tietoa, kuvaa maantiedon ja biologian lehtori Kirsi Ilomäki Nakkilan lukiosta ja yhteiskoulusta.
Samalla nuorille kehittyy siis nykymaailmassa tärkeää medialukutaitoa ja kykyä tarkastella verkon tietotulvaa kriittisesti.
Kun ylioppilaskokeissakin avautuu syksystä 2016 mahdollisuus käyttää tietokonetta, Ilomäki toivoo, että tehtävissä kartoitetaan myös abiturienttien kykyä hakea tietoa oikeista lähteistä ”eikä vain Wikipediasta”.
Sähköiset kirjat ovat olleet Nakkilassa käytössä jo pitkään ja nyt niiden rinnalla kokeillaan Tabletkoulu Oy:n tuottamia materiaaleja.
”Tässä ei olla missään nimessä korvaamassa opettajaa. Näemme, että opettajan rooli muuttuu kuulustelijasta ja valvojasta motivoijaksi”, Tabletkoulun toimitusjohtaja Oskari Lehtonen sanoo.
Mahdollisuus antaa oppilaille myönteistä palautetta hyvin tehdystä työstä on tuonut jo ensimmäisen toimintavuoden aikana opettajilta iloisia kommentteja.
Kirjojen ja sähköisten sovellusten käyttö rinnakkain teettää opettajalle enemmän työtä, koska pitää vertailla ja jäsentää, mitä osia kummastakin käytetään, Kirsi Ilomäki kertoo.
Oppilasta tablettisovellus palkitsee. Hän saa heti palautteen, onko tehtävä ratkottu oikein vai väärin ja missä virhettä tai puutetta esiintyy. Se myös vähentää Ilomäen mukaan aikaa, joka kuluu normaalisti vastausten käymiseen läpi yhdessä.
Rehtori Pasi Rantalan mukaan oleellisinta on opettajien halu käyttää opetuksessa eri välineitä ja koulujen halu osallistua opetuksen kehittämiseen, koska järjestelmät ovat vasta tiensä alussa.
Suurin vaikeus ei kuitenkaan ole uusien sovellusten toimimattomuus vaan tiedonsiirron riittävyys. Koulun langatonta verkkoa on vahvistettu jo useampaan kertaan.
Kun Nakkilan kouluissa on yhteensä 300 oppilasta, verkossa voisi pahimmillaan olla yli 500 laitetta yhtä aikaa, laskee Rantala.
Lukiolaiset käyttävät joko tablettia tai miniläppäriä, jotka kunta on heille hankkinut. Yläkoululaiset työskentelevät tableteilla tai normaaleilla tietokoneilla. Lisäksi noin kolmella oppilaalla neljästä on taskussaan älypuhelin.
Rantala pitää oppimateriaalia ja sähköistä kirjaa täysin eri tuotteina. Oppimateriaalit ovat ajan hermolla, mikä on esimerkiksi yhteiskuntaopin kaltaisessa aineessa ehdottoman hyvä juttu, kun oppikirjat tyypillisesti vanhenevat nopeasti.
”Työ on silti vielä alussa. Voi olla, että kolmen vuoden kuluttua olemme ihan eri tilanteessa, kun tekniikka kehittyy niin nopeasti.”
Oskari Lehtosen mukaan opintokokonaisuuksien sisällössä panostetaan eniten aiheiden mietintään ja siihen, että oppilas linkitetään etsimään ja suodattamaan tietoa ulkopuolisista lähteistä.
”Reaktiot ovat tämän suhteen vielä epäileviä. Mutta verkon hyödyntäminen on kuitenkin kustannustehokkain tapa”, hän sanoo.
Esimerkiksi Berliinin muurista perinteinen oppikirja voi näyttää pari kuvaa ja tekstiä. Sähköinen materiaali voi sen sijaan sisältää näiden ohella linkityksen vaikka BBC:n dokumenttiin aiheesta tai muualle syvällisemmän tiedon lähteille.
Ajankohtaisuudesta käy Lehtosen mainitsema Greenpeace-aktivisti Sini Saarela. Hänestä on jo muotoiltu yhteiskuntaoppiin tehtävä, koska aihe on monia nuoria kiinnostava.
Pasi Rantala on tyytyväinen, että pienet yritykset ovat lähteneet haastamaan kahta suurta oppikirjojen kustantajaa, joiden toiminta on pysynyt kauan hyvin samanlaisena. Tabletkoulun lisäksi sähköisiä materiaaleja tuottavat ainakin E-oppi ja Opintoverkko.
”Onhan tämä hinnoittelu vielä vähän hakuammuntaa. Mutta kustantamojen hinnat ovat sähköisille kirjoille olleet vain vähän edullisempia kuin painetut kirjat.”
Lukiolaisen kolmen vuoden kirjat maksavat 1 200 euroa ja pelkkä matematiikan laskin 200 euroa, jotka siis menevät vanhempien kuluiksi. Nyt tabletin saa reilulla satasella ja siihen laskinohjelma maksaa 25 euroa.
Nakkilassa koulu on sponsoroinut lukiolaisia laitteiden hankinnassa. Rehtori muistuttaa, että tableteilla on nuorille monenlaista käyttöä myös vapaa-ajalla, joten hankintakustannus ei ole kodeille mahdoton, jos vastaavasti kirjamenot vähenevät.
”Tämä on ketterä tapa toimia ja tuottaa sellaisia palveluja, mitä kunnat tarvitsevat”, tuumii Oskari Lehtonen.
Hänkin myöntää, että hinnoittelu on vielä vaikeaa. Useissa start-up-yrityksissä mukana olleena hän uskoo kuitenkin vakaasti, että oppimateriaalien tuotannossa on mahdollisuus kaikkia tyydyttävään liiketoimintamalliin.
”Sitä paitsi tämä tasapäistää hyvällä tavalla koulujen toimintamahdollisuuksia pitkien etäisyyksien Suomessa. Opetusta voidaan esimerkiksi jakaa pienten lukioiden kesken.”
Perusopetuksessa järjestelmä on Lehtosen mukaan eri, koska siellä hankinnat tehdään kunnissa. Materiaalien tuotanto oli siksi helpointa aloittaa lukioista.
KAIJALEENA RUNSTEN
Opettaja
ei ole enää auktoritteetti vaan koulussa opitaan yhdessä. Tätä
myyttiä on vaikea yhteiskunnassamme
murtaa.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
