Sotien jälkeen pienmyllyt olivat tukalassa tilanteessa
Kun Myllyliitto kesällä 1945 perustettiin, Suomessa elettiin sodanjälkeisen säännöstelyn aikaa.
Sotien aikana elintarvikehuollon tukipylväinä olleet pienmyllyt olivat sotien loputtua jääneet oman onnensa nojaan, Myllyliiton nykyinen puheenjohtaja Seppo Koivula luonnehtii.
”Pienmyllyt olivat vielä pitkälti sotien jälkeenkin kansanhuoltoministeriön tiukassa valvonnassa, mutta ne eivät saaneet omaa edustajaansa valtion hallintoon suurten kauppamyllyjen tavoin. Tarvittiin joukkovoimaa pienmyllyjen etujen ajamiseksi.”
Valtiovalta halusi pitää leivän hinnan matalana sodasta toipuvalle kansalle. Sen vuoksi myllyjen saamat jauhatusmaksut olivat ”hirvittävän alhaiset”. Myllyliitto onnistui palauttamaan jauhatusmaksut siedettävälle tasolle.
”Lisäksi kansallinen viljapolitiikka ja käytössä ollut vehnän kaksihintajärjestelmä sortivat pieniä myllyjä, sillä suuret kauppamyllyt saivat ostaa valtion viljavaraston kautta halvempaa ulkomaista viljaa.”
Myllyliitto ryhtyi ajamaan kaksihintajärjestelmästä luopumista, ja tavoite onnistui vehnän osalta 1950-luvun lopussa. Rukiilla järjestelmää jatkettiin kuitenkin EU-jäsenyyteen ja viljan kansallisen markkinajärjestelmän lakkauttamiseen asti.
Vielä 1960-luvulla tarvittiin runsaasti uusia mylläreitä, joten liitto ryhtyi kouluttamaan ammattilaisia Ikaalisissa.
Yhteiskunnan ja elinkeinoelämän rakennemuutos alkoi kuitenkin vaikuttaa jo samalla vuosikymmenellä. Maatilat ryhtyivät jauhamaan rehuviljan itse, ja kotileivonta alkoi vähentyä myös maaseudulla. Viljaa ei enää tuotu lähimyllyihin jauhettavaksi entiseen tapaan, ja pienmyllyjen määrä kääntyi laskuun.
2000-luvulla liitto käynnisti hankkeen, jolla paikallismyllyjen ahdinkoa pyrittiin auttamaan. Maa- ja metsätalousministeriöstä ”kohtalaisen runsaan” rahoituksenkin saanut kampanja ei Koivulan mukaan onnistunut aivan toivotulla tavalla.
”Valtaosa rahoituksesta kului monien muiden hankkeiden tavoin byrokratiaan. Lisäksi hanketta pyörittänyt Agropolis Oy myi hankkeen tuloksena syntyneen syntyneen Lähileipä-brändin mukana olleelle leipomolle siitä huolimatta, että myös Myllyliitto olisi ollut siitä kiinnostunut.”
Viime keväänä tämä vahinko kuitenkin saatiin korjattua, kun Myllyliitto osti tuotemerkin itselleen. ”Lähileipä-merkillä merkityn leivän ostaessaan kuluttaja tietää, että sen on leiponut suomalainen leipomo paikallisessa myllyssä jauhetusta, lähiseudulla viljellystä viljasta.”
Myllyliitto juhlii 70-vuotista taivaltaan huomenna lauantaina Hollolassa. Juhlan yhteydessä liitto julkistaa Suomen paikallismyllyjen ja Myllyliiton vaiheista kertovan kirjan.
Juhani Reku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
