Kuluttaja on operaattoreiden armoilla
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru kehui lauantaina Ylen Ykkösaamussa langattomien verkkojen rivakkaa laajentumista. Hänen mukaansa niiden avulla koko kansa on pian nopeiden yhteyksien ulottuvilla.
Mutta mihin on unohtunut ministeriön tavoite sadan megan Suomesta? Parin vuoden sisällä, vuonna 2015, piti enintään kahden kilometrin päässä jokaisesta kotitaloudesta olla sadan megan yhteyden mahdollistava valokuitu- tai kaapeliverkko.
Valokuitu- ja kaapeliverkko on turvallisin vaihtoehto tietoliikenteeseen. Se tiedetään. Kukaan ei maassamme tunnu oikein olevan huolissaan jatkuvasti lisääntyvien langattomien verkkojen aiheuttaman säteilyn terveysriskeistä.
WHO eli Maailman terveysjärjestö on luokitellut radiotaajuuksisisen pulssimaisen säteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi. Samaan kategoriaan se on määritellyt tupakan ja asbestin.
Samaan aikaan kuin puhutaan uuden 4g-verkon rakentamisesta, näytään operaattoreiden keskuudessa iloittavan lankapuhelinverkon riisumisesta. Niin Sonera, Elisa kuin muutkin operaattorit ovat viime vuosina aktiivisesti purkaneet lankalinjoja maakunnista, nostaneet hintoja eikä lankalinjaa enää välttämättä saa vaikka haluaisikin. Uudet kerrostalotkin jäävät yhä useammin ilman lankapuhelinmahdollisuutta.
Missään ei puolusteta lankapuhelinta kännykkää käyttövarmempana ja terveellisempänä yhteydenpitovälineenä. Olisi jo korkea aika tunnustaa julkisesti kännykänkäytön ongelmat ja ryhtyä kehittämään terveempiä käyttötapoja ja puhelimia.
Jokaisen pitäisi lukea matkapuhelimensa turvaohjeet sekä nyttemmin myös autojen turvaohjeet, niissä kun kehotetaan puhumaan kännykkään vain ulkoisen antennin kautta. Minut herätti oman nokiani ja skodani turvaohjeet. Puhelimeeni olen hankkinut vahvasti rajoittavan ulkoisen luurin. Autossa puhumattakaan junissa en enää puhu puhelimeen.
Itse jo kolmisenkymmentä vuotta kännykkää käyttäneenä olen tajunnut sen vaikuttavan terveyteeni. Kun sitten lähdin hankkimaan uudelleen lankalinjaa, operaattorini ilmoitti, ettei niitä enää asenneta, vaikka entiset kuparilinjat ovatkin tallella. Näin sanottiin kahdessa eri asiakaspisteessä. Kun en uskonut, soitin pääkonttoriin, jossa sanottiin että kyllähän sen vielä saa. Sain lankalinjan ja olen tyytyväinen käyttäjä.
Onko liikenne- ja viestintäministeriö operaattoreiden juoksupoika? Kun vielä vuosi sitten heidän sivuillaan komeasti esiteltiin Suomi 100 megaa -tavoitetta, nyt siitä ollaan hiljaa ja kuituverkkojen sijaan operaattorit aikovat asentaa langattomia, huomattavasti alle sadan megan verkkoja, jotka vaativat säteilyä lisäävän linkin lähes joka talon katolle. Kuitenkin kuituverkot ovat turvallisia niin tiedonsiirron kuin säteilynkin kannalta.
Suomen sanotaan olevan edelläkävijä näissä asioissa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä kuluttaja on operaattoreiden armoilla niin kuin näyttää olevan ministeriöt ja alan tutkimuskin. Niitä viedään kuin pässiä narussa. Kuka päättää, mihin tukiasemia saa pystyttää ja kuka vastaa ettei säteilyhaittoja niistä tule?
Maanviljelijänä olisin erityisen huolissani asumusten ja karjasuojien lähelle pystytetyistä tukiasemista. Ja kuka puolustaa kuluttajaa, kun terveys on uhattuna säteilyn vuoksi? Maamme terveysviranomaiset kun eivät vieläkään tunne sähköyliherkkyyttä eikä herkistyneillä kansalaisilla ole sosiaaliturvaa.
Onerva Hintikka
Espoo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
