Tarjolla rauhaa ja luomuruisleipää
Pirjo Ropponen kannustaa saksalaista vieraita keinumaan rohkeasti tuvan keinutuoleissa. Friedrich Ratering (vas.) ja Fritz Persching nauttivat Savon rauhasta. JAAKKO KILPIÄINEN Kuva: Viestilehtien arkistoLEPPÄVIRTA (MT)
Bussilastillinen saksalaisnuoria opettajineen on saapunut leppävirtalaisen Pajaharjun luomutilan pihalle. Aurinko paistaa hieman, lumet ovat jo sulaneet, mutta maisema ei ole vielä vihertynyt.
Pajaharjun tilan isäntä Pekka Ropponen ottaa vieraat vastaan ja kertoo tilasta saksaksi, englanniksi ja savoksi selostaen.
Ropposen tarinoinnissa on tenhoa.
Seurueen kierrellessä kotimuseossa, aitoissa ja riihessä, nuoret vaikuttavat aidosti kiinnostuneilta tarinoista ja vanhoista tavaroista. Pajaharjun tilalla on asuttu jo 1500-luvulta asti.
Sisällä tuvassa Pirjo Ropponen tarjoilee tilan luomurukiista leivottua leipää ja raparperisimaa.
Leppävirralle saksalaisvieraat on tuonut ystävyyskaupunkitoiminta saksalaisen Schwerten ja Leppävirran välillä. Saksalaisopettaja Friedrich Ratinger on päässyt vierailemaan Savossa jo useamman kerran.
”Täällä pääsee nauttimaan rauhasta, siitä, kun ei kuulu mitään. Se on meille tärkeää”, sanoo Ratinger.
Saksalaiset ovat tämän matkailukauden toinen ryhmä Pajaharjun tilalla.
Matkailijoille esitellään tilauksesta kotimuseota ja maatilan pihapiirin rakennusten muita aarteita.
Halukkaat pääsevät kävelemään luontopolulle ja suomenlampaat karitsoineen odottavat kukon sekä kolmen kanan lisäksi laidunkauden alkua.
Tilalla viljellään myös luomuruista ja vuokrataan neljää lomamökkiä.
Luomuviljelyyn tila siirtyi vuonna 2000. Matkailutoiminta on tullut kuvioihin Ropposen mukaan puolivahingossa. Ensimmäisen kerran tilaan kävi tutustumassa vierailijoita jo 1980-luvulla.
”Liityimme Suomen luomumatkailuyhdistykseen sen perustamisen jälkeen. Sisältö tuntui meille sopivalta.”
Markkinointia ei ole tehty aktiivisesti, ne tulevat, ketkä tietävät paikan. Kotisivut löytyvät internetistä.
”Jos markkinointia lisättäisiin, pitäisi olla myös valmiutta vastata kasvavaan kysyntään. Kovasti saisi tehdä töitä, jotta saisi yrittäjätuloa esimerkiksi 200 euroa päivässä”, pohtii Pekka Ropposen poika Heikki Ropponen.
”Ja kotirauhan pitäisi kuitenkin säilyä, kun tässä myös asutaan ja omatkin työt pitäisi tehdä”, toteaa Pirjo Ropponen.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
