LUKENUT MIES Pohjois-Karjalan hiihtäjäurhot
Vuosikymmeniä sitten, viisaimmillani, ihmettelin Liperin kirkon vieressä hiihtäjäpatsasta. Keitä sankareita täällä on elänyt?
Selvisi, että Martti (1902–1941) ja Tauno (1898–1973) Lappalainen todella olivat aikanaan maailman parhaita hiihtäjiä, Heikki Savolaisen ohella ensimmäisiä pohjoiskarjalaisia olympiaurheilijoita.
Kirkkaimmat arvokisavoitot veljeksiä karttoivat, mutta Suomen mestaruuksia sekä Salpausselän ja Holmenkollenin voittoja tuli runsaasti. Viesti tuli MM-hiihtojen ohjelmaan vasta 1934, ja silloin Martti ainoan arvokullan nappasi.
Viime vuosina on julkaistu monia elämäkertoja menneistä hiihtäjäsuuruuksista. Erityisen ahkerasti Urheilumuseon arkistoja on kolunnut Lauri Järvinen.
Suomen hiihdon kultainen vuosikymmen oli 1930-luku. Mestarit kannattaa palauttaa mieleen, etenkin kun Jussi Kirjavaisen mahtava kirjasarja suomalaisista suurhiihtäjistä on vuosikymmeniä sitten myyty loppuun.
Lappalaisen veljekset ottivat hiihtämisen äärimmäisen vakavasti. Tuolloinkin menestyneet urheilijat olivat ammattimiehiä, paitsi etteivät saaneet palkkaa. Sivussa yritettiin suksi- ja voideteollisuutta. Bisnes ei lyönyt leiville ja osa kotitilan maista oli uhrattava hiihdolle. Nykyurheilijalla on nenä solmussa, jos vuosistipendi jää saamatta.
Lappalaiset edustivat parhaat vuotensa kyläseuraa, Roukalahden Kivekkäitä. Veljekset olivat isänmaallisia ja lähtivät sotien alla tukemaan eversti Erkki Raappanan perustamaa maakunnallista hiihtoseuraa. Sen sijaan on perätön huhu, että he olisivat osallistuneet Mäntsälän kapinaan. Siihen aikaan he olivat laivassa palaamassa Lake Placidin olympialaisista.
PEKKA ALAROTU
Petri Maskonen: Hiihtäjäveljekset Martti ja Tauno Lappalainen.
200 sivua. Roukalahden Kivekkäät 100 vuotta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
