HELLAN KULMILTA Taivaallisia makuja metsässä
Polku jatkuu ja jatkuu. En jaksa kävellä enää metriäkään.
Ajatuksissani siintää vain seuraavan leiripaikan nuotio ja rinkassa rapiseva pussipasta.
Jo pussin repäisy saa veden kielelle, kun vesi viimein kiehuu.
Makaroonit pehmenevät tuskastuttavan hitaasti. Suolainen maustejauhe sakeuttaa porisevaa vettä. Pitää sekoittaa välillä lusikalla, ettei mössö pala pohjaan. No, nyt se tuli sammui.
Ruotsalaisten kehittämä trangia-retkikeitin on pirun näppärä, mutta on länsinaapurin hannuhanhillakin vielä työmaata tuotekehityksessä.
Odotellessa voitelen puukolla viipaleen jälkiuunileipää ja isken päälle metukkaa. Ah, miten hyvältä jokainen haukkaus maistuukaan!
Kun pasta carbonara suvaitsee vihdoin valmistua, en malta odottaa sen jäähtymistä vaan poltan kieleni ja kitalakeni.
Poron kuivalihalla jatkettu herkkuateria katoaa mahalaukkuuni kuin olisin nähnyt nälkää vuosia.
Kylläinen kulkija huumataan transsiin jälkiruualla, joka ei esittelyjä kaipaa. Taloussuklaa. Niin tummaa ja täyteläistä.
Ja tee. Mitkä aromit onkaan earl greyssä, kun sen kuksassa suodattaa kiehautettuun puroveteen ja lorauttaa rommia jatkeeksi.
Sivistyksessä makuelämysten eteen täytyy nähdä kovasti vaivaa. Metsässä yksinkertaisinkin ruoka maistuu taivalliselle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
