Työssäkäyvät äidit kantavat vastuun lapsistaan
Kirjoittaja (MT 15.4.2013 Lapset tarvitsevat äitiään) antaa ymmärtää, että vain kotiäidit hoitavat lapsensa ja antavat arvokasta aikaansa perheelleen.
Olen kyllä asiasta täysin eri mieltä. Minä ja kaltaiseni suomalaiset työssä käyvät perheenäidit ovat leipätyönsä ohessa kantaneet vastuunsa lapsistaan ja rakastaen ja hoivaten kasvattaneet miljoonapäisen kunnollisten ihmisten joukon. Pääosinhan kansamme onneksi on ihan tervettä, ahkeraa ja kunniallista porukkaa.
Oma äitini oli aina työelämässä ja hyvin meidät lapset silti hoidettiin, siihen aikaan oli vielä kotiapulaisia, päiväkotipaikat harvinaisempia. Omilta lapsiltani varmistin asian: hyvin on mennyt, vaikka sekä äiti että isä ovatkin käyneet työssä. Lapsilla on ollut välillä kotihoitaja, välillä erinomainen suomalainen päivähoitopaikka. Outona olisivat pitäneet työtöntä äitiä – suvussamme on aina kunnioitettu työn tekemistä ja yrittäjyyttä.
Me äidit, ja viime vuosikymmeninä enenevässä määrin myös isät, olemme pistäneet lasten ollessa pieniä omat harrastuksemme ja mielihalumme sivuun ja ”uhrautuneet” lastemme eteen vähintään yhtä paljon kuin kirjoittajan mainostamat pyyteettömät kotiäidit.
Mikä ihmeen ”vanhempien vapaus” kirjoittajalla on mielessään mollatessaan päivähoito-oikeutta? Lasten ollessa päivähoidossa, vanhemmat ovat pääsääntöisesti työpaikoillaan, eivätkä suinkaan missään ”vapaalla”, tilastojen mukaan 15–64-vuotiaiden työllisyysaste on sekä naisilla että miehillä lähes 70 prosenttia, vaikka tällä hetkellä hallituksella onkin taas kerran edessään huikea haaste kasvavan työttömyyden hillitsemiseksi.
Voihan sitä työssäkäyntiä tietysti vapaa-ajanvietoksikin kutsua, mutta ei todellakaan kannata surullisten vähemmistönä olevien tapausten vuoksi tahallaan käsittää väärin koko yhteiskuntarakennettamme. Ja käsi sydämelle, jos puhutaan ongelmatapauksista, olisivatko erilaisten päihde- tai mielenterveysongelmien kanssa painivat vanhemmat tosiaan parempia ja turvallisempia lapsilleen vuorokauden ympäri, päivästä toiseen? Ehkä sieltä kurjuudesta on kuitenkin parempi päästä edes välillä turvaan päiväkotiin, jos sosiaalitoimen vähenevät voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä näiden perheiden tukemiseen takaisin kaidalle polulle ja isänmaatamme rakentamaan.
Me työssäkäyvät vanhemmat olemme hoitaneet työmme kunnolla ja kunnialla, kasvattaneet omalta osaltamme kansantuotetta ja nämä lapset jotka on – tilanteesta riippuen – kotona tai päiväkodeissa hoidettu, ovat kasvaneet kunnon kansalaisiksi ja jatkavat vuorollaan omalla sarallaan työtä Suomen eteen. Antaen omassa ikäluokassani meille, nyt jo aikuisten lasten vanhemmille, mahdollisuuden toteuttaa itseämme monin tavoin tässä kulttuurisesti ja henkisesti rikkaassa maassamme.
Jos kotiäideillä on huono omatunto, emme me työssäkäyvät sitä ole heille luoneet – valintahan on Suomen kaltaisessa maassa melko vapaa. Useimmille vanhemmille nykyisenlainen jaettu vanhempainvapaa on luontevin valinta ja sen jälkeen mennään takaisin töihin. Eivätkä he nyt näytä niin kauheasti vaaniskelevan kotiäitien nurkilla vahtimassa näiden sitoutuneisuutta rooliinsa. Live and let live.
Huonoina aikoina naisia on usein yritetty tunkea työvoimareserviin, kotiäideiksi, jotta ne vähäiset työpaikat saadaan miehille. Tässä suhteessa ajat ja mielipiteet ovat muuttuneet, mutta vieläkin joskus löytyy poliittisia suuntauksia, jotka mielellään ajaisivat naiset takaisin nyrkin ja hellan väliin.
Se juna meni jo.
Päivi Manninen
Sauvo/Espoo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
