Kunta voi hankkia tarjouskilpailullamyös lähellä tuotettua ruokaa
Kouluruuan valintaperusteeksi voi määritellä esimerkiksi tuoreuden. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoYleinen harhaluulo on, että kunnan hankinnoissa vain hinta ratkaisee. Näin onkin, jos valintaperusteeksi mainitsee tarjouspyynnössä hinnan eikä aseta laatuvaatimuksia.
Kunta voi kuitenkin hankkia päiväkotiensa, koulujensa ja laitostensa ruokapöytiin myös laadukasta ruokaa. Valintaperusteeksi voi määritellä esimerkiksi tuoreuden, jolloin saa tuoretta.
”Kunta voi esimerkiksi vaatia, että leipä on vastaleivottua. Hankintalaki ei ole sille este”, kilpailuasioiden asiantuntija Jukka Lehtonen Elinkeinoelämän keskusliitosta sanoo.
Hankalampaa on sen sijaan määritellä esimerkiksi ”lähiruoka”. Lehtosen mukaan kilometrirajoja ei saa asettaa tarjousperusteeksi, eli esimerkiksi paikalliset perunat katsottaisiin joidenkin toimittajien suosimiseksi.
Luomuruokaa saa vaatia, kunhan ei tee ehdoista syrjiviä.
Kuntien hankintoihin liittyy lakimies Lehtosen mukaan kuitenkin yritysten kannalta sellaisia seikkoja, jotka haittaavat sekä niitä itseään että paikallisia pientuottajia. Tässä niistä muutamia.
1. Korkea liikevaihtoraja tarjouspyynnön kohteille. Joskus kunta haluaa vastaajilta jopa miljoonien eurojen liikevaihtoa tai ainakin kymmenen kertaa tarjouspyynnön summan. Iso liikevaihto voi luoda turvallisuuden tunnetta toimitusvarmuuteen, mutta sulkee pieniltä ja paikallisilta yrityksiltä oven saman tien.
2. Kunta vaatii mahdottomia. Tapahtuman kahvitus sillä ehdolla, että tilaajalla on oikeus peruuttaa tilaus kuluitta vaikka vasta juuri ennen tapahtumaa. Ketä kiinnostaa? Yrityksen kannalta olisi kohtuullista, että jonkinlainen peruutusmaksu sallittaisiin. ”Kauppaa pitäisi käydä edes suunnilleen siten kuin alalla on tapana”, Lehtonen sanoo.
3. Turhat ja kohtuuttomat ehdot esimerkiksi immateriaalioikeuksissa. Johdon konsultilta saatetaan vaatia rajatonta käyttöoikeutta koulutusaineistoon, vaikkei kunta tee sillä lopulta mitään. Lehtosen mielestä konsultin kannattaisi antaa hyödyntää osaamisensa muihinkin asiakkaisiin, jolloin hinta olisi halvempi.
4. Vakiosopimusehtojen sopimattomuus. Varsinkin pienemmät kunnat käyttävät Lehtosen mukaan mielellään valtiovarainministeriön valmispohjia, vaikka niissä on otettu huomioon vain ostajan näkökulma ja esimerkiksi sanktiot ja korvausvastuut yritykselle ovat ankarat.
5. Sopimusehtoja ei noudateta. Jos sopimus kuitenkin tulee, sitä pitää noudattaa. Tiukat tarjousehdot saattavat jättää osan yrittäjistä pois, ja on epäreilua heitä kohtaan, jos ehdot paljastuvat myöhemmin aprilliksi.
Suomen hankintalainsäädäntö menee remonttiin, kun EU saa valmiiksi uuden hankintadirektiivinsä. Kynnysarvot eivät muuttune, mutta pienyritysten aseman ja pehmeiden arvojen pitäisi kohentua.
Todisteet esimerkiksi verojen maksusta vaadittaisiin vain tarjouksen voittaneelta yritykseltä, ei kaikilta kilpailuun osallistuneilta.
Kilpailuun osallistuvilta ei saisi vaatia suurempaa kuin kolminkertaista liikevaihtoa tarjouspyynnön arvoon nähden.
Ympäristöseikkoja ja sosiaalisia perusteita yritetään ympätä mukaan, mutta siinä on EK:n mukaan edettävä komission linjan mukaisesti, varoen.
Euroopan parlamentti yrittää Lehtosen mukaan ujuttaa direktiiviin myös sellaista työlainsäädäntöä, jota ei muissa säännöksissä ole.
Kun nykyisinkin tarjoukseen mukaan pääsemiseksi yrittäjiltä voidaan edellyttää yleisesti työlainsäädännön ja taulukkopalkkojen maksamista työntekijöilleen, parlamentin mielestä yritykset pitäisi veloittaa enempään kuin EU:n työlainsäädäntö sanoo.
”Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta väärässä kohtaa valintaprosessia. Tarjouksen saattaa voittaa yritys, jonka taustat ovat kunnossa, mutta joka tarjoaa huonoa ja kallista palvelua”, Lehtonen vertaa.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
