Oikeutta suuren laman uhreille
Suomi koki laman 1990-luvulla, jolloin talouden syvän taantuman ja sen seurauksena valittujen toimintalinjojen vuoksi arviolta 65 000 yrittäjää ajautui konkurssiin. Konkurssioikeus näyttää kiistatta suosineen pankkeja.
Loppujen lopuksi suomalaispankit katosivat OP:tä lukuun ottamatta. Ne joko loppuivat tai joutuivat ulkomaalaisten omistukseen.
Parasta aikaa tuomiolaitoksemme saa osakseen ankaraa arvostelua. Monet muun muassa Ylen teettämät kyselyt osoittavat tyytymättömyyttä tuomioistuinten päätöksiä kohtaan. Professori emeritus Erkki Aurejärvi on esittänyt julkisuudessa kriittisiä arvioitaan. Samaan joukkoon on liittynyt Vaasan hovioikeuden ex-presidentti Erkki Rintala HS-vieraskynäpalstalla.
Palataan hetkeksi vielä 1990-luvulle. Verottajalla oli roolinsa konkursseissa. Antoihan verottaja ennakkoverotuspäätöksen, joka vaikutti yrityksen taloudelliseen tilanteeseen. Myöhemmin, oikeudessa, verottaja oli todistamassa konkurssiasiassa.
Sama taho antoi todistusaineiston ja todisti itsensä oikeaksi? On vaikea uskoa, että tuomioistuin olisi lähtenyt virkavastuulla todistavaa viranomaista vastaan. Kävikin niin, että tuomioistuimet totesivat verottajan todistuksella olevan suuremman näyttöarvon, kun ne oli tehty virkavastuulla.
Verotarkastukset olivat raskaita, yrittäjä joutui antamaan myös laajoja vastineita, mikä kuormitti eritoten pienten yritysten työpanosta. Tämä vaikutti yrityksen taloudelliseen tilanteeseen ja heikensi toimintaedellytyksiä.
Samoin näyttää siltä ja myös yrittäjien kertomana kuulostaa, että pankkeja uskottiin ennemmin kuin yrittäjää.
Kelpasivatko pankkien saatavaksi ilmoittamansa summat sellaisenaan? Kaadettiinko yrityksiä nopeasti hetkellisten maksuvaikeuksien vuoksi?
Eduskunnan lakivaliokunta on saanut loppuun lakiesityksen käsittelyn, joka koskee velallisen asemaa konkurssissa. Hallituksen esitys oli oikean suuntainen muttei riittävä.
Mietintöön jätettiin eriävä mielipide, jonka mukaan esitykseen olisi pitänyt ottaa mukaan pidempi taannehtiminen. Tällöin suurempi joukko 90-luvun laman uhreja olisi saanut oikeutta.
Asia on vakava. Elinkelpoisia yrityksiä joutui konkurssiin käytännössä syyttä ja he saivat konkurssin häpeämerkin otsaansa. Itsemurhia ja perhetragedioita koettiin. Pahaa aavistamattomat yrittäjät eivät voineet vaikuttaa finanssi- ja rahapolitiikkaan.
Vuosia poliittinen keskustelu hyssytteli Suomen sotimista toisessa maailmansodassa. Samoin näyttää käyneen 1990-luvun laman konkurssiveteraaneille. Vaietaan oikeuskäytäntöjen vaikutuksista.
Velallisen asema konkurssissa kaipaa edelleen parantamista.
Oikeuskäytännöt eivät ole kiveen hakattuja, vaan kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaisia. Noitavainoissa poltettiin perheenäitejä, Oscar Wilde istui vankilassa homoudesta syytettynä ja jossain ruoskitaan ihmisiä sharialain nojalla.
Perussuomalaiset kansanedustajat halusivat käsittelyssä olleen lain valmistelun yhteydessä puolustaa 90-luvun laman yrittäjää.
Muut puolueet tyytyivät vähempään.
On velanmaksun aika. Vaikka taloudellisia menetyksiä ei enää korvata, olisi maine palautettava. Entisille yrittäjille ja takuumiehille tulisi korvata kärsityt vääryydet, ainakin osittain.
Pirkko Mattila
kansanedustaja (ps.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
